Mulle kans - vuoden viimeinen.

Tämä taitaa olla tämän vuoden viimeinen postaus. Ja tämä kotkapaita itselle vuoden viimeinen ompelus. Pitihän minunkin saada, kun siipallakin on. Ja nyt voidaan sitten samistella, mitä muuten ei koskaan tehdä! Tästä tuli tosi kiva. Kaavana JTKK:n raglanpaita, piippukaulus ja raglansaumassa pitsivetoketju. Valtakunnan Prinsessakin haluaa tällaisen. Olisiko se sitten vuoden ensimmäinen ompelus?

Nappasin vielä muutamaman kuvan kuusenkoristeista, nyt kun niitä vielä voi ihailla. Kohtahan nekin siivotaan taas vuodeksi pois. Täytyy todeta, että takana on hyvin tapahtumarikas vuosi. On ollut iloa ja surua. Paljon olen oppinut uutta erityisesti tämän uuden vanhan ompeluharrastukseni myötä. Ensi vuosi tulee lähtemään vauhdikkaasti käyntiin, mutta nautitaan nyt vielä näistä tämän vuoden viimeisistä tunneista. Oikein antoisaa alkavaa vuotta teille kaikille!

Joululahjontaa.

Niin se joulu vaan taas mennä hurahti. Tässä ollaan vietetty vapaapäiviä, joita vielä riittää ensi vuoden alkuun saakka. Tekee hyvää ottaa välillä ihan rennosti, koska päivät töissä ja illat (ja yöt) kotona ennen aattoa olivat kovin kiireiset. Viime tippaan kun lahjusompeluksest jättää, niin siitä sitten kärsii itse. Toisaalta oppiipahan tekemään paljon ja samanaikaisesti. Seuraavaksi pieni kuvakavalkadi lahjaompeluksista. Saldona 3 hupparia, 3 puuvillaneulospaitaa ja kolme trikoopaitaa. Lähinnä lahjoin sukulaiset, mutta yksi huppari meni ystäväni tyttärelle. Yhden tunikan tein vielä Valtakunnan Prinsessan pikkuserkulle kruunuvelourista, kun käytiin siellä joulun jälkeen kylässä, mutta se jäi kuvaamatta.

Veljelleni ja pojalleen tein samistelupaidat handymanista ja tähtirikoosta. Piti tehdä samanmoinen nuoremmallekin veljelleni, mutta aika vaan yksinkertaisesti loppui kesken. Isompi on tehty JTKK:n naisen raglanpaidan XL-kaavalla. Sivut suoristettu, selkään ja hihoihin lisäsin pituutta, tässä mallissa extrapaljon. Vastaa koko S/M. Pojan paita on puolestaan Ottobren Be careful out there koko 128 pidennetyillä hihoilla sekin.

Sitten oli tyttöjen vuoro. Suvun kahdelle nuorimmalle neitoselle valikoitui Pehemiän/Majapuun vaaleanpunainen apilaneulos, pitsiä ja pitsivetskarit. Molemmissa käytetty kaavana Lil' Darlingia muokattuna. Pienempi on kokoa 80 ja isompi 92. Ihunat näistäkin tuli, vaikka hieman hampaiden kiristelyä tuo vetskarin laitto aiheuttikin. Molemmissa. Raglansauman vetoketjussa noudatin lopulta Ommellisen ohjeita.

Ja sitten vielä veljen vaimolle. Paapiin Marjanalleista Onion 2035 -kaavalla lyhyt tunika. Kangasta jäi vielä minullekin :-).

Ja sitten omille miehille. Tämä Käpysen jättisalmiakki joustocollege on aivan ihanaa kangasta. Ja tämä huppari myös onnistui mielestäni hyvin. Sääli, ettei se sittenkään tainnut teinille kelvata. Nyt sitten siipan kanssa kilpaa himoitsemme tätä itsellemme. Minulle se on valitettavasti liian suuri. Kaavana miehelle fiksattu raglanpaidan kaava. Hupun vuoritin mustavalkoisella tähtitrikoolla. Huppu Ottobren Pentagran -hupparista. Me like!

Ja sitten nuoremmalle pojalle Pehemiän/Majapuun futisneuloksesta lyhennetyllä Pentgramin kaavalla huppari. Hupun vuorina turkoosivalkoinen tähtitrikoo.

Ja sitten siipalle. Pehemiän sinisestä tiistaista syksyllä hankittu kotkaneulos. Tässä kaavana myös miehelle muokattu raglanpaita ja vetoketju tuossa raglansaumassa. Itse en juurikaan sinisestä pidä, mutta tähän kankaaseen tykästyin ja onneksi siitäkin jäi myös minulle.

Ja kruununa kakun päällä, ystäväni tyttärelle Ikasyrin kruunuvelourista ommeltu Pentagram-huppari lyhennettynä. Olisin niin halunnut laittaa vaaleanpunaisen kanttauksen huppuun ja taskunsuihin sekä samasta resorit, mutta en uskaltanut. Mutta tästä tuli mustaharmaanakin kiva huppari!

Kiireeksi veti, mutta sain kuin sainkin nämä valmiiksi. Muutama paketti putosi reestä ja niitä etsiskellään tässä nyt hetki, joten ne, jotka jäivät ilman, tulevat saamaan kyllä omansa :-).

Saumuri surahteli ensimmäisen kerran jo heti joulupäivänä ja tosi toimiin päästiin sitten viime perjantaina. Tänään ajattelin leikellä itselleni tuosta sinisestä kotkaneuloksesta raglanpaidan kaavalla jotain, ja taidanpa käyttää siihen myös yhden pitkän pitsivetoketjunkin.

Joulupukki oli sen verran hövelillä päällä, että nyt minulla on vihdoin mahdollisuus hankkia se Janomen peitetikkikone. Me ei nimittäin Singerin kanssa tulla yhtään toimeen kaksoisneulalla ommellessa. Eilen illalla sitten hartaasi naputtelin tilauksen Karnaluksille. Samaan syssyyn tilasin myös sen kantinkääntäjänkin. Nyt sitten vaan odotellaan pakettia saapuvaksi. Sillä välin yritän saada taas itsestäni irti ja painella lenkkipolulle. Keväällä vastassa häämöttää jälleen HCR sekä mahdollisesti Rovaniemen maraton, jos saan taas juoksutahdin päälle. Juoksukeleissä ei ainkaan ole valittamista.

Mukavia vuoden viimeisiä päiviä itse kullekin :-)!

Sydämiä.

Nyt on veivattu sydämiä. Viime viikonloppuna huovutin sydämiä kahdelle ompeluryhmämme ansioituneella työmyyrälle. Viikon ompeluhaasteena oli tehdä jotain ihan miten vaan ja lähettää ne sitten yllätyksenä kyseisille henkilöille. Ja yllättyneitä saajat olivatkin postitulvasta :-).

 

Tämän päiväinen savaweivi olikin sitten Tuikkeen yllätys. Kuoresta paljastui savalaisten oma kassi ja tehtävänä taas make it work! Kassi tuli tuunata omanlaiseksi. En olisi millään halunnut tehdä sille mitään, mutta sitten ajattelin testailla hiljaittain Hobby-Pointista hankkimiani kimallekalvoja. Aina sitä vähän glitteriä pitää elämässä olla! Tästä tuli kyllä mun ihan suosikki kassi. Ja ihania olivat kalvotkin. Ei niitä turhaan kimallekalvoiksi kutsuta! Niitä varmaan tulen silittämään yhteen jos toiseenkin vaatteeseen.

Viime päivät, tai paremminkin illat ja yksi yö ovat kuluneet lahjusten parissa. Vielä on muutamia juttuja tekemättä. Kuvia en vielä valmiista tekeleistä laita, koska eivät ole vielä uusilla omistajillaan. Palataan niihin jouluaaton jälkeen. Nyt on syytä lähteä keräämään voimia joulupuuhasteluja ja niitä viimehetken ompeluksia silmällä pitäen. Mukavaa alkanutta viikonloppua! 

Jul, jul - strålande jul.

Olen tämän aamupäivän kuunnellut porvoolaisen Partita-kuoron joululevyä ja virittäytynyt samalla pikkujoulutunnelmaan. Tänään ajattelin tempaista jouluverhotkin ikkunaan - nyt kun on kerrankin aikaa. Siippa lähti pyöräilmemään - niin täällä ei edelleenkään ole lunta, pikkupakkasta kylläkin, ja Valtakunnan Prinsessa on ollut kummeillaan yökylässä. Aamulla heräsin taas liian aikaisin, mutta sehän tietää vain päivälle lisää mittaa.

Meillä on tänään Ihanien Naisten Pikkujoulut ja kukin tuo mukanaan pienen lahjan. Kävin jo ostamassa jotain, kun ajattelin, etten ehdi ommella. Mutta eilen illalla iski ajatus ja tänään sitten aamulla pikasurautin  tonttulakin pukinkonttiin. Huom! Minun pikasuratus on n. puolituntia, että ihan ei muutamassa minuutissa valmista synny. Tupsun väriäkin mietin - punainen vai vaaleanpunainen? En osannut päättää, joten käytin molempia värejä. Voilá - ensimmäinen itsetehty tonttulakki. Ei taida jäädä viimeiseksi. Niin oli helppo ja nopea tehdä. Kankaan leikkasin vanhan kaupan tonttulakin mukaan. Hieman olisin voinut tehdä tiukemman resorin, mutta eipähän ainakaan kiristä lahjansaajan päätä :-).

Tämä kuvan myötä toivotan kaikille oikein ihanaa pikkujoulua ja ensimmäistä adventtia!

Lahjuksia x 3.

Nämä isänpäivälahjoiksi annetut paidat ovat jääneet postaamatta. Joukosta puuttuu vielä siipan huppari, mutta en vaan ole saanut sitä kuvattua. Kekkis-paidat on tehty Linnelin Make It Work MIES -kaavalla koossa S ja Handyman puolestaan Joka tyypin kaavakirjan t-paita -kaavalla, koossa XXL. Oranssi Kekkis on varsinkin aika sähäkkä. Harmi, ettei ollut pinkkiä resoria!!

Nyt pitäisi pikkuhiljaa alkaa keskittyä ompeluksiin pukinkonttia varten, jospa jo tulevana viikonloppuna!

Taistelua tähtien kanssa.

Tänään (tai siis eilen) oli taas perjantai ja perjantaiveivaus. Ylläripaketista paljastui vihreää raitatähteä, ei ihan lempparia, vaan tällä kertaa hypättiin mukavuusalueen ulkopuolelle. Kunnes tuli tehtävänanto. Jotain jouluista. Heti tärppäsi! Teenpä tonttulakin. No en tehnyt, koska kangasta oli mielestäni liikaa pelkkään lakkiin. Ajattelin tehdä hupparin hiippahupulla ja siihen sitten sen tupsun. No en tehnyt, kun ei kangas riittänyt. Ei se riittänyt edes hihoihin, vaan jouduin jatkamaan niitä pitkillä resoreilla. Takahelmasta tein pidemmän kuin etuhelmasta. Yeah right. Osoittautuikin niin, että olinpas tehnyt sitten etuhelmasta pidemmän kuin takahelmasta. No, ainakin framilonrypytys onnistui helmaan. Ja hupun kanttauskin on ihan ok. Niskalappu oli vielä extratehtävänä, mutta aikani pyörittelin leimasinta ja totesin, että nyt ei synny mitään nasevaa asiaankuuluvaa tekstiä. Siis jouluista. Ei tämä paitakaan nyt niin jouluinen ole, mutta tulipa tehtyä. Ensi kerralla jotain muuta. Sitä ennen kuitenkin panostetaan oikeaan  jouluun.

Ottobre 4/2012, koko 122

Prinsessakiitäjä - Acherontia princess waltacuntis

Eilen perjantaina osallistuin taas ompeluhaasteeseen. Kaikki ei mennyt kuten Strömsössä, vaan homma jatkui tänään. Mutta valmista tuli. Kankaana kesällä Mikkelin Eurokankaan palalaarista löytynyt perhospuuville, niskassa pitsivetoketju Hanhelista ja helmassa kirppikseltä löytynyttä pitsiä. Ihan kivahan tästä tuli. Niin - ja tuo naamari toimi inspiraation lähteenä.

Kaavana minulla oli Mekkotehtaan Riine. Paljon rypytyksi hihojen pyöriöissä, miehustassa ja selässä. Napin sijaan laitoin selkäpuolelle pitsivetoketjun. Sitä varten leikkasin takakappaleen helmaosan viillon. Tämä taisi olla 20 cm vetskari. Mekon koko on 122/128, joten vähän on vielä kasvunvaraa.

Pikkuhiljaa alan oppia lisää ja erityisesti lämmetä noille pitsivetskareilla. Tämä oli ensimmäinen, jonka ompelin, mutta jemmassa pari lisää. Itselle ainakin yhteen piippukauluspaitaan :-). Mukavaa lauantai-illan jatkoa!

Me and my hepat.

Kun isänpäivälahjat oli viimeistäkin myöten saatu ommeltua ja kääräistyä paketteihin, iski lauantai-iltana inspiraatio.

Onion 2035 ja Kamomillaheppa

Olen jonkun aikaa miettinyt, mitä tästä kallisarvoisesta kankaasta uskaltaisin tehdä ja sitten se ajatus vain kirkastui. Kaavat minulla olikin jo valmiiksi piirrettynä, joten jäljelle jäi vain niiden asettelu kankaalle. Tämä Majapuun Kamomillaheppaneulos on kyllä ehdoton suosikkini. Ensimmäisestä erästä jäin nuolemaan näppejäni, kun en tajunnut, miten nopeasti se myydään loppuun. Toisesta erästä onnistuin sitten naputtelemaan itselleni palan, ennekuin sekin myytiin loppuun yön aikana.

Hepoista syntyi siis tunika. Samanlainen kuin edellisen postaukseni soulbirdistä. Tähän laitoin hieman lisää väljyttä siltä varalta, ettei neulos jousta yhtä paljon kuin trikoo, enkä tällä kertaa laittanut helmaan framilonia vaan ompelin kuminauhan taitteen sisään Ommellisen vinkeillä. Singerikin suostui taas kaksoineulan kanssa toimimaan yhteistyössä. Valmista tuli suhteellisen nopsaan (olen silti auttamattoman hidas!) ja tunika pääsi heti käyttöön. Tänään se oli minulla töissäkin päällä. Ihanan tuntuista ja lämpöistä tämä puuvillaneulos!

Seuraavaksi taidan kokeilla joustofroteesta piippukaulustunikan pitsivetoketjulla. Verson Taimi on tuolla kangaskasassa tovin jo huudellut päästä paininjalan alle!

Lempitunika.

Kankaiden yöstä on ja kaksi viikkoa aikaa. Kaikki tilaamani kankaat kotiutuivat käytännössä alle viikossa. Yhdestä on jo ommeltu, mutta sitä ei voi vielä näyttää, koska kuuluu sarjaan "Salaiset ompelukset". Sunnuntaina sitten :-). Tässä vielä kuva saaliistani. Kaikki eivät olleet alenkankaita. Ikasyrin kruunuvelouria ja Paapiin marjanalleja tuli lähes puolimetriä tilattua enemmän, muitankin kutakin lähes 10 cm extraa. Verson vaahterasateen ja Paapiin marjanallet varaan itselleni, samoin linnunradan ja Ikasyrin sydänvelourin. Harmittaa vaan hieman, etten tilannut sittenkin oranssia linnunrataa vihreän sijaan, mutta on tuo oliivikin ihan kaunis väri.

Kankaiden yön valvomisen jälkeen seuraavana päivänä oli sitten ihan pakko ommella itselleni tunika, koska eihän minulla ollut mitään päällepantavaa anopin syntymäpäiville. No, siispä saksin ihanaakin ihanamman punaisen soulbird-kankaani ja testasin suositun Onion 2035 -kaavan. Arvoin Linnelin MIWin ja Onionin välillä, mutta halusin kokeilla tuota jälkimmäistä. Tulos oli ihana! Ensinnäkin tuo kangas on aivan ihanaa jerseytä, pehmeää ja ihanaa. Mallikin oli juuri minulle sopiva - lempparitunika. Jätin etukappaleen kokonaiseksi, ja laitoin sekä hihansuihin että helmaan framilonia. Framilonin takia jouduin kanttaamaan helman resorilla. Ensi kerralla helmaan laitan ihan tavallista kuminauhaa. Onneksi tätä punaista Soulbirdiä on vielä puolet jäljellä :-). Ja harmaatakin metri. Ihan mun suosikkikankaani.

Tämä viikkoa alkoi hieman hitaasti, kun maantai vierähti täällä kotona sairastuvalla. Valtakunnan Prinsessalle nousi yllättäen kuume. Minä tein sitten töitä kotoa parhaani mukaan. Välillä piti kuitenkin laitella kynsiä, ne kun jäivät halloweenina laittamatta.

Viime sunnuntaina sain vihdoin ja viimein tyhjennettyä kesäkukkien ruukut ja hoidettua kasvihuoneen talvilevolle. Muutama lehtikasa vielä makoilee pihalla, mutta muuten talvi saa jo tulla!

Kirje - se ihka ensimmäinen.

Meillä on eskarilainen, joka oppi taannoin lukemaan ja joka lukee nykyään kaiken mahdollisen ja mahdottomankin. Sen lisäksi, että eskarilainen lukee, on hän myös erityisen kiinnostunut kirjoittamisesta. Viime viikon torstaina eskarilainen tuhersi huoneessaan kirjettä, jota ei saanut tulla keskeneräisenä katsomaan. Apua hän ei missään vaiheessa meiltä pyytänyt. Kuuntelin vain toisessa huoneessa, kun hän tavaili itsekseen hiljaa sanoja. Kirje laitettiin luonnollisesti itse tehtyyn kuoreen ja teipattiin kiinni. Se osoitettiin isälle. Otin kirjeestä kuvan ja jaan sen tässä ja nyt teillekin. Ihana <3.

Esiteini soitteli illalla ja kyseli uskonnontehtävää varten ristiäisistään. No enhän minä enää muista, mitä erikoista silloin tapahtui! Aika vierii eteenpäin huimaa vauhtia. Yritetään nauttia tästä hetkestä nyt, eikä sitten vasta 10 vuoden päästä!

Onnistumisen iloja.

Minusta tuntuu, että siitä on jo liki 100 vuotta, kun viimeksi sain tänne jotain postattua. Paljon on lankaa kulunut ja saumoja ratkottu tässä välillä! Kuviakin olen räpsinyt, mutta en vaan ole saanut niitä tänne asti. Jotain siis olen saanut aikaiseksi, vaikka töissä oli varsinainen kiire jakso, jolloin iltaisin suunnilleen kaaduin aina sänkyyn. Ja silloinkin piti ommella. Yhtenä syksyn kiireisimmällä viikolla hoksasin, että ompelenpa itselleni vielä kotelomekon yhtiön juhliin. Haloo!

Aletaanpas purkaa kuvaruuhkaa (ei sitä nyt ihan niin paljoa ole, kun annan ymmärtää). Ottobren Princess Castlen kaavalla olen tehnyt jo kolme mekkoa, ja yksi lojuu vielä UFO-kasassa. Tämä viimeisin valmistunut tuli Teinin ja Esiteinin pikkusisikolle 4-vuotislahjaksi. Ihan ei 1,5 metristä kangasta tule kolmea pitkähihaista princess castlea, vaan Valtakunnan Prinsessan mekkoon pitää lisätä jotain muuta. Ehkä sekin tässä vielä jonain päivänä valmistuu.

Princess castle, koko 110

Ja sitten siihen kotelomekkoon. En enää muista, mistä minulle moinen viiraus iski, mutta hyvä niin. Sain ajatuksen tehdä Eurokankaan palalaareista löytyvästä miesten housukankaasta itselleni kotelomekon työnantajan juhliin. Mekko valmistui keskiviikkona, kun juhlat olivat perjantaina. Minulle jäi siis torstai aikaa käydä kaupoilla, mikäli homma olisi mennyt pieleen. Mutta ei mennyt, se istui päälle kuin hansikas. Tämä Armani-lajitelman villakangas on aivan ihanaa. Vuorina on miesten paitakangasta, niinikään EK:n palalaarista. Hintaa koko komeudelle kaikkinensa ehdottomasti maksimissaan 15 euroa. Työaikaa ei ole laskettu mukaan. Kaavana minulla oli Ottobre Woman 5/2012-lehdestä kotelomekon kaava, jota en muokannut lainkaan. Tein yhtä kokoa suuremman, koska Ottobren hihat ja hiha-aukot ovat usein kovin kapeita. Sivusaumoista hävisi saumavaroihin ja saumurointeihin jokunen sentti. Ruusuke on hakaneulalla kiinni. Se on tehty Mekkotehdas-kirjan ohjeella rullapäärmeellä tästä samasta villakankaasta. Voilá - olen ylpeä kokonaisuudesta!

Sitten pukkasi taas ideoita riiheen. Hoksasin, että teenpäs anopille syntymäpäivälahjaksi jotain puuvillaneuloksesta. Ei kun tilausta tekemään ja kankaan saapuessa tiesin, mitä siitä surautellaan. Käytin Jokatyypin kaavakirja II:sta ja siitä neulemekon kaavaa. Nämä Majapuun/Pehemiän neulokset ovat aivan ihanaa materiaalia!

JTKK II - neulemekko/tunika

 
Valtakunnan Prinsessakin sai kankaan rippeistä itselleen tunikan. Muokkailin Ottobren (yllättäen taas) Mimiella-kaavaa lehdestä 6/2011. Lähinnä käytin sitä yläosan ja erityisesti hihojen tekemiseen, helman piirsin itse. Hihojen pyöriöt ja hihansuut on rypytetty framilonilla. Tätää kaavaan tulen varmasti uudestaan käyttämään!

Sydäntunika, koko 116/122

Ja sitten lopuksi tämä Marimekon Pumpernikkeli-kangas. Voi itku, miten ihanan kevyttä ja pehmeää tämä puuvillabatisti onkaan! Onneksi sitä jäi sen verran, että saan itselleni tällaisen pussihihapaidan, kuin Sinkkuelämää leffassa Samathalla. Tämä ompelemani liehuhelmamekko menee äidilleni. Yläosaan käytin SK l/2012 -lehdestä kotelomekon kaavaa. Helma on käytännössä kaksi 85x170 cm palaa, jotka on ommeltu yhteen ylhäältä. Yläosa on vuoritettu valkoisella puuvillabatistilla. Kangas on kai viime kevään Marimekon ysmyiltä, jos oikein olen ymmärtänyt.

Kankaiden yössä viime perjantaina tuli riekuttua vähän liiankin kanssa, ja nyt vaan odotellaan saalista saapuvaksi. Tänään tupsahti postilaatikkoon myös Linnelin Make It Work MIES-kaava, jospa sitä viimein perheen miespuolisetkin saisivat jotain itsetehtyä ylleen!

Jotta pysyttäisiin edes hieman blogin nimen puitteissa, niin sain kasvimaan talviteloille eilen ja kasvihuoneestakin rojut ulos. Muutamia tomaatteja on vielä sisällä kypsymässä. Viikko sitten säilöin habanero-sadon Dansukkerin hyväksi havaitsemallani Säilötyt chilit-resptillä. Vielä emme ole niitä testanneet, mutta tulisia ovat - sen tiedän.

Habanerot ennen....

... ja jälkeen.

Kameran käyttäjä olisi voinut pyyhkiä purkin kyljen ennen kuvan ottamista! Näihin tunnelmiin, mukavaa viikonalkua kaikille :-)!

Salaiset ompelukset vol. 2.

On aika paljastaa viikonlopun salaiset ompelukset, sillä ne pääsivät tänään perille kohteeseen. Tällä kertaan Valtakunnan Prinsessan toiset serkut saivat ylläripostia: pikkuE princess castle tunikan ja isoE kirahvipaidan. Kirahvipaidasta piti tulla kirahvihuppari, mutta ei isolle pojalle tehdä hupparia puolesta metristä kangasta. Prinsessakangasta on vielä sen verran, että ainakin Valtakunnan Prinsessalle siitä syntyy samanlainen tunika, etenkin kun menin jo vahingossa takahelman leikkaamaan :-/. Nämä kankaat ovat muuten ensimmäisiä ostamiani trikoita, siis juuri hetkeä ennen kuin tämä kangashulluus lähti kunnolla lapasesta!

Kesällä iski leimasinmania ja hommasin Lidlistä kaksin kappalein leimasimia, joiden musteen luvataan kestävä jopa 90 asteen pesua. Kangzungelista Tallinnasta ostin tuollaista valkoista puuvillanauhaa, ja siihen olen nyt sitten näitä lappuja leimaillut. En ole koittanut pestä, mutta musteen kyllä silitin varuiksi, jotta kestäisi sitten paremmin pesua. Lappujen toteutusta pitää vielä hieman tuumailla, mutta muuten ihan näppärä juttu.

Sen lisäksi, että viime talvena hamstarin lankoja ja tänä kesänä kankaita, minuun on nyt iskenyt kaavamania, siis olen kaavaholic! Hain tänään postista huutiksesta huutamani Ottobren 2006 ja 2007 lasten kaavalehtien vuosikerrat, mukana myös loppuunmyyty 4/2007 numero. Ja kun mikään ei riitä, nyt himoitsen Onionin kaavoja 2035 ja 2008! Argghh!

Nyt pitäisi hetkeksi unohtaa ompelut ja kaavat ja yrittää jonain iltana vähän siivotakin kotona. Leppoisaa tiistai-illan jatkoa!

Jalapeñoinspiraatiota.

Näin se vaan viikonloppu jälleen kerran vetelee viimeisiään. Nyt olikin poikkeuksellisen ompeluntäytteinen vapaa. Perjantai-ilta meni jälleen ompeluhaasteen parissa. Kankaan tarjosi Viljamin puoti ja minulle tupsahti vihreää puudelitrikoota. Kiivastahtisen viikonlopun jäljiltä idealaari oli ihan tyhjä, joten vaatimattomilla jutuilla mentiin tällä kertaa. Tässä ryhmähaasteessa meidän ryhmän yhteinen nimittäjä oli puutarha ja porukan nimi siten PuutarhaPuudelit. Ompelusten tuli jollain tavalla kuvastaa tätä puutarhurointia, joten surautin sitten itselleni puutarhurin huivin ja sadonkorjuun tuotoksia varten säilyketölkkien kansiin myssyjä, Myssyt ovat lähinnä jalapeñosäilykkeitä varten, ja siksi aplikoinkin kahteen sievän pienen jalapeñon. Ensimmäinen vaatimaton aplikointikokeilu, mutta ei jäänyt kyllä viimeiseksi. Täytyy vaan harjoitella tuon Singerin kanssa, kun me ei ihan joka asiasta olla yhtä mieltä. Tässä vielä haasteen tuotokset:

Kasvihuone alkaa olla katasrofin partaalla. Jalikset ovat kasvaneet pienen paprikan kokoisiksi, mistä johtuen varret ovat taipuneet ja viistävät melkein maata. Olisi varmaan pitänyt tukea ne kattoon naruilla jo alkukesästä. Nyt se on myöhästä. Kunhan eivät vaan menisi poikki.

Vaikka viikonloppu on ollut ihan lämmin ja aurinkoinenkin, en ole malttanut poistua koneiden äärestä. Sain pari salaista ompelusta tehtyä, mutta niistä lisää myöhemmin. Tänään innostuin korjaamaan mehujäätaikatunikan helman. Nyt se on ihan ok.

Mainitsin tuossa, että emme ole aina Singerin kanssa ihan samalla aaltopituudella. Eilen kaksoisneulan kanssa ompeleminen oli tuskaa, kun alalanka sylttääntyi 5 cm:n välein. Tänään sentään sitten viimeisen omeluksen kanssa, sain yhden kokonaisen pätkän tehtyä ilman yhtään keskeytystä. Tämä vaatisi jo tuuletuksen! Ehkä konekin vaan tarvitsee harjoitusta, en tiedä. Harkitsin kyllä hunajakenno-ommelta ja ajattelin kokeilla sitä seuraavaksi, kun ompelen Valtakunnan Prinsessalle mekon, johon tulee sekä resorikanttaukset että kaksoisommel helmaan. Sitä ennen olisi varmaan kuitenkin syytä ommella se mummun leninki siitä pumpernikkeli (vai mikä sen nyt oli) -kankaasta.

Ihan pelkästään sisällä istumiseksi ei tämä viikonloppu sentään mennyt. Eilen kävin reippaalla juoksulenkillä syksyisessä metsässä ja tänään olin mukana Valtakunna Prinsessa salibandytreeneissä. Tästä on hyvä ponkaista uuteen viikkoon! Rentouttavaa sunnuntai-illan jatkoa!

Kurpitsatehdas.

Nyt on sitten 4 kg kurpitsaa kuutioitu ja 3,5 kg siitä on jo jatkojalostettu pikkelsiksi ja hilloksi. Tai oikeastaan reseptien mukaan ne olivatkin säilötty kurpitsa ja kurpitsasose. Oli miten oli, pikkelsi on maustettu kanelitangolla, neilikoilla, tähtianiksella ja tuoreella inkiväärillä. Kurpitsahilloon käytin sitruunamehua ja vaniljatankoa. Oli muuten elämäni ensimmäinen kerta, kun kokeilin vaniljatankoa. Ei tainnut jäädä viimeiseksi. Tykkään todella paljon Dansukkerin resepteistä ja nämä ovat molemmat heidän sivuiltaan. Poikkeuksellisesti noudatin reseptejä orjallisesti, enkä lähtenyt testailemaan.

Keittiössä leijaili taivaallinen sokerin, etikan ja mausteiden tuoksu, kun pikkelsiä keittelin. Tällainen on lopputulos. Jätin kaikki mausteet mukaan purkkeihin.

Pikkelsiä en maistanut, mutta hilloa oli pakko vähän testata. Aivan ihanaa! Vanilja sopi siihen kuin nakutettu! Tätä kyllä kelpaa levittää paahtoleivälle tai croissantille tai vaikka nauttia voimakkaanmakuisten juustojen kanssa.

Nyt on lasipurkit vähissä! Ja juuri kun niitä tarvittaisiin jalapeñojen ja habanerojen säilöntään! Ei auta, kun lähteä purkkeja metsästämään!

Huomenna sitten merkkaillaan Valtakunnan Prinsessan kanssa Dymolla purkit ja hieman olisi toiveita ehtiä harrastaa ompeluksiakin. Nyt tämä maanantain on taputeltu ja on aika hipsiä nukkumaan. Hyvää yötä!

Puolikas kurpitsa ja syyskuun kukkijoita.

Niin siinä vaan taas kävi, että viikonloppu vetää viimeisiään. Viime aikoina elämä on mennyt lähes pelkäksi ompeluksi, mutta tänään en ehtinyt muuta kuin sovitella kaavoja kankaanpalalle :-). Olin Valtakunnan Prinsessan kanssa käymässä Keravalla, ja siellä vierähtikin koko päivän. Yllätyksenä tuli puhelu perhetutulta, ja sen seurauksena meille kotiutui puolikas talvikurpitsa. Taitaan huomisilta vierähtää säilönnän merkeissä. Ainakin pikkelsiä ja hilloketta taidan siitä tehtailla.

 Auringonkukkia on viimekesäisistä taimista kylväytynyt pitkin nurmikkoa etupihalle, mutta tämä hauska "Teddybear" on ihan itse kylvetty yksilö. Kasvaa tyytyväisenä keskellä kasvimaata kolme kertaa korkeampana kuin pussinkyljessä kerrottiin.

Teddybear

Uskokaa tai älkää, tämä salkoruusu on musta! Harmitus oli suuri, kun innolla odotin mustaa kukkaa ja sitten sieltä tulikin tällainen. Siemenpussin kyljessä lukee ihan selvästi Jet black, mutta joka ikinen kylvämäni taimi oli pinkki.

Lopuksi vielä kollaasi muista kukkijoista. Nuo ensimmäisen kuvan kosmoskukat ovat viimevuotisten siementaimia, kukkivat komeasti :-)!

Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä aloittaa taas uusi työviikko. Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille!

Perjantai-illan mehujäätaikaa.

Taas on perjantainen ompeluhaaste selvitetty. Tämänkertainen haaste oli muokata postissa yllärinä tullutta Linnelin paidan kaavaa itselle sopivaksi. Minä olin tylsä, enkä muokkaillut. Valitsin kuitenkin eri vaihtoehtojen joukosta hupun, 3/4 hihat (kangas ei riittänyt täyspitkiin, enkä tällä kertaa halunnut lyhyitä) sekä tunikamallin. Homma meni hieman yliajalle, kun tähän asti lähes moitteettomasti toiminut perintö-Singerini päätti alkaa syltätä alalankaa kaksoineulalla ommellessa. Niin paljon otti asia päähän, että melkein jo naputtelin Karnaluksille tilauksen Janomen peittarista, hillitsin kuitenkin itseni. Ompelukonetta tarvitaan kuitenkin aina, ilman peittaria tulee toimeen.

Uusia juttuja tässä ompleuprojektissa oli ohuen jerseyn ompeleminen sekä framilonin käyttö. Framilonin sain kuitenkin menetyksellisesti saumuroitua tunikan etuosaan. Tuo Käpysen Mehujäätaika on ihanan ohutta jerseytä, mutta riivatun liukasta. Se tahtoi lipsua jatkuvasti pois paininjalan alta. Mutta tässä siis lopputulos:

Tunika hupulla.

Etukappale on poikkaistu ja saumaan on ommeltu framilonia. En uskaltanut rypyttää sitä ihan mahdottomasti, joten vaikutus jäi aika vaatimattomaksi. Tavallaan ihan kiva hupputunika. Käyttäjän pitää vain ensi saada 5 kg pois painosta, koska tämä on tällä hetkellä aikamoinen makkarankuori.

Nyt taidan taas hetkeksi keskittyä lastenvaatteiden ompeluun ja käyttää kanttauksessa jotain muuta kuin kaksoisneulaa, ehkä. Mukavaa alkanutta viikonloppua!

Ylläripylläri jumpsuit.

Nyt tästä uskaltaa jo varmaan blogatakin. Laitoin toissapäivänä postiin suvun nuorimmalle tekemäni jumpsuitin, enkä ole siitä uskaltanut hiiskua täällä vielä mitään. Olisi kurjaa paljastaa yllätys etukäteen, kun ei koskaan tiedä, kuinka uutterasti tätä blogia luetaan.

Ihan oppimisen ja harjoittelun kannalta halusin tehdä Valtakunnan Prinsessan serkkutytölle jumpsuitin kettuvelourin lopuista. Nippanappa kangas riittikin, ja juuri siksi ketut juoksevat hihoissa selällään. Kaukaa katsottuna ompeluksesta tulikin oikein hieno. Jälleen kerran muutama tyhmä töppäys ja sitten tuon vetskarin ompelu vähän harmittaa, mutta oppimisen kannalta tämä täytyy ottaa. Toivottavasti kuitenkin neiti S. tykkää :-).

Jumpsuit, kaava Ottobre 4/2012

Kettu-velour ja resori Ottobrelta, vetskarin hain Porvoon Nappi-aitasta. Huppua en vuorittanut, vaikka apuompelija sitä toivoi. Ajattelin kuitenkin, että ohuempi ja yksinkertainen huppu on mukavampi. Jumpsuitin koko on 68. Kaavan piirsin ja kankaat leikkelin sunnuntaina ja maanataina töiden jälkeen ompelin. Varsin nopeatekoinen vaate näin vasta-alkajalle, jos ei oteta huomioon yhden väärän sauman ompelemista ja vetoketjun kanssa saikkaamista.

Olen äärettömän tyytyväinen saumurihankintaani. Paljon on vielä oppimista, mutta on se vaan kätevä peli! Ja itseasiassa saumuri houkuttelee myös käyttämään ompelukonetta ja erityisesti opettelemaan perintö-Singerin ominaisuuksia.

Seuraavaksi listalla on mummulle leninki. Kankaan jo sain, ja kaava kertaalleen lakanalla testattu. Kangasta näyttää olevan paljon, en ole sitä vielä mitannut. Täytyy vaan käyttää sitä niin fiksusti ja säästeliäästi, että siitä jää mullekin vähän :-). Tästä tulisi nimittäin kiva paita, jossa on kuminauharypytykset kaula-aukossa, hihansuissa sekä helmassa ja toinen olkapää pilkistäisi kaula-aukosta. Kangas on Marimekon ysmyiltä ostettu, kuosista ei mitään tietoa. Ihanan kevyttä ja ohutta puuvillaa. Jos joku teistä tietää kuosin, laittakaapa tietoa jakoon.

Tämä päivä on vierähtänyt kotikonttorilla. Eskarilainen oli aamulla kuumeessa, joten jäin sitten kotimieheksi. Työnteko on kyllä sujunut hyvin näin kotoakin online. Oletettavasti huominen menee vielä toipuessa. Mukavaa perjantain aattoa teille kaikille, jotka täällä viitsitte näitä juttuja käydä lukemassa :-)!

Kettu kuin karkki.

Kesälomareissulla Rovaniemellä tuli luonnollisesti käytyä Ottobren kaupassa - kahteen otteeseen. Luvattoman suuri läjä kankaita (puolustuksena sanottakoon, että suurin osa oli alekankaita) lähti mukaani. Lähes kuukauden olen nyt näitä hipelöinyt ja ihaillut ja vihdoin on aika ryhtyä niistä jotain tekemäänkin. Kankaiden hilloaminen ei hyödytä ketään!

Valkoisista tiikereistä olen ajatellut tekeväni itselleni tissiksen ihan kotikäyttöön, mutta muut ovat enemmän tai vähemmän lasten kankaita.

Valtakunnan Prinsessa valitsi itselleen tuon oikealla olevan kettuvelourin hupparia varten. Viime sunnuntaina ryhdyin sitten tuumasta toimeen. Kaavaksi valikoitui Ottobren lehdestä 4/2007 hupparin kaava. Kaavaa en muuttanut, mutta hihoihin ja helmaan laitoin resorit.  Laiskuuttani en viittsinyt laittaa vetoketjua varten tukikangasta, eikä tuo nyt näytä niin pahasti aaltoilevankaan. Ohuemmassa kankaassa tukikangas on kyllä ihan pakko.

 
Ja taas kerran haastoin itseni. Miksi aloittelijana tyytyä siihen yksinkertaiseen ja helppoon ohjeeseen, kun voi valita hieman työläämmän ja monimutkaisemman version?! Tässä hupparissa oli rypytystä ja taas rypytystä. Mutta tekemällä oppii ja seuraavasta työstä tulee taas astetta parempi :-). Huppu on vuoritettu ja se onnistui kyllä ihan mainiosti. Lähempi tarkastelu osoittaa, että etukaarokkeet eivät ole valmiissa vaatteessa ihan samalla tasolla ja vetoketju olisi voinut olla 40 cm, vaikka ohjeessa sanottiin 35 cm. Eikä nurjapuoli ihan joka kohdasta siedä päivänvaloa. Silti tästä tuli kiva huppari ja saajalleen mieluinen.

Aita meets Kesämies.

Vajaa viikko sitten osallistuin erääseen ompeluhaasteeseen, jossa tällä kertaa aiheena oli yllätyspaketti. Paketista paljastuneesta kankaasta piti kahdessa tunnissa loihtia jotain. Kun tämä PaaPiin punainen aitakangas tupsahti nenän eteen, ajatukset löivät ensin tyhjää. Onneksi olin vielä lomalla ja oli koko päivä aikaa miettiä, mihin tämä kangaspala muotoutuu. Päädyin lopulta yhdistämään aitaa kesämies Kekkoseen, koska se nyt vaan oli ainoa varastoistani löytyvä kangas, joka sopi punaisen aidan kanssa yhteen. Alkutilanne oli siis tämä:

Aita, Kekkis ja musta resori.

Koska minulla tunnetusti iteluottamusta riittää yli taitojen, päätin yhdistää kankaat saumuroimalla niiden väliseen saumaan mustan tereen resorista. Koska ompeluaikaa oli se kaksi tuntia, jonka aikana piti ehtiä vielä kankaatkin leikata, hommassa tuli hieman kiire ja hosumiseltakaan ei vältytty. Niinpä musta tere ei mene joka kohdassa yhtä leveänä. Yläselässä on kohta, jossa saumuri haukkasi liian suuren palasen, eikä tere näy lainkaan. Lisäksi jouduin sitä seuraavana päivänä hieman korjailemaan, kun aamulla valossa huomasin, että parista kohtaa resori repsotti, koska vain toinen puolikas oli kiinni saumassa. Mutta ei se mitään. Näin sitä oppii. Ja valmista tuli kuitenkin annetussa ajassa :-).

Kaavana minulla oli käytössä Ottobren lehdestä 5/2012 tunikan kaava. Muokkasin sitä lyhentämällä hihat ja helman. Käytin koon 38 kaavaa ilman saumavaroja. Paita on hartioista hieman kittana, mutta muuten ok. Valtakunnan Prinsessa jopa vaati minua laittamaan sen päälleni tänään, kun pidimme leikkimökissä teekutsut.

Tässä vielä sovituskuvaa sunnuntailta. Kyllä tätä kelpaa käyttää. Ja mikä parasta - ihan itse tein!