Kirje - se ihka ensimmäinen.

Meillä on eskarilainen, joka oppi taannoin lukemaan ja joka lukee nykyään kaiken mahdollisen ja mahdottomankin. Sen lisäksi, että eskarilainen lukee, on hän myös erityisen kiinnostunut kirjoittamisesta. Viime viikon torstaina eskarilainen tuhersi huoneessaan kirjettä, jota ei saanut tulla keskeneräisenä katsomaan. Apua hän ei missään vaiheessa meiltä pyytänyt. Kuuntelin vain toisessa huoneessa, kun hän tavaili itsekseen hiljaa sanoja. Kirje laitettiin luonnollisesti itse tehtyyn kuoreen ja teipattiin kiinni. Se osoitettiin isälle. Otin kirjeestä kuvan ja jaan sen tässä ja nyt teillekin. Ihana <3.

Esiteini soitteli illalla ja kyseli uskonnontehtävää varten ristiäisistään. No enhän minä enää muista, mitä erikoista silloin tapahtui! Aika vierii eteenpäin huimaa vauhtia. Yritetään nauttia tästä hetkestä nyt, eikä sitten vasta 10 vuoden päästä!

Onnistumisen iloja.

Minusta tuntuu, että siitä on jo liki 100 vuotta, kun viimeksi sain tänne jotain postattua. Paljon on lankaa kulunut ja saumoja ratkottu tässä välillä! Kuviakin olen räpsinyt, mutta en vaan ole saanut niitä tänne asti. Jotain siis olen saanut aikaiseksi, vaikka töissä oli varsinainen kiire jakso, jolloin iltaisin suunnilleen kaaduin aina sänkyyn. Ja silloinkin piti ommella. Yhtenä syksyn kiireisimmällä viikolla hoksasin, että ompelenpa itselleni vielä kotelomekon yhtiön juhliin. Haloo!

Aletaanpas purkaa kuvaruuhkaa (ei sitä nyt ihan niin paljoa ole, kun annan ymmärtää). Ottobren Princess Castlen kaavalla olen tehnyt jo kolme mekkoa, ja yksi lojuu vielä UFO-kasassa. Tämä viimeisin valmistunut tuli Teinin ja Esiteinin pikkusisikolle 4-vuotislahjaksi. Ihan ei 1,5 metristä kangasta tule kolmea pitkähihaista princess castlea, vaan Valtakunnan Prinsessan mekkoon pitää lisätä jotain muuta. Ehkä sekin tässä vielä jonain päivänä valmistuu.

Princess castle, koko 110

Ja sitten siihen kotelomekkoon. En enää muista, mistä minulle moinen viiraus iski, mutta hyvä niin. Sain ajatuksen tehdä Eurokankaan palalaareista löytyvästä miesten housukankaasta itselleni kotelomekon työnantajan juhliin. Mekko valmistui keskiviikkona, kun juhlat olivat perjantaina. Minulle jäi siis torstai aikaa käydä kaupoilla, mikäli homma olisi mennyt pieleen. Mutta ei mennyt, se istui päälle kuin hansikas. Tämä Armani-lajitelman villakangas on aivan ihanaa. Vuorina on miesten paitakangasta, niinikään EK:n palalaarista. Hintaa koko komeudelle kaikkinensa ehdottomasti maksimissaan 15 euroa. Työaikaa ei ole laskettu mukaan. Kaavana minulla oli Ottobre Woman 5/2012-lehdestä kotelomekon kaava, jota en muokannut lainkaan. Tein yhtä kokoa suuremman, koska Ottobren hihat ja hiha-aukot ovat usein kovin kapeita. Sivusaumoista hävisi saumavaroihin ja saumurointeihin jokunen sentti. Ruusuke on hakaneulalla kiinni. Se on tehty Mekkotehdas-kirjan ohjeella rullapäärmeellä tästä samasta villakankaasta. Voilá - olen ylpeä kokonaisuudesta!

Sitten pukkasi taas ideoita riiheen. Hoksasin, että teenpäs anopille syntymäpäivälahjaksi jotain puuvillaneuloksesta. Ei kun tilausta tekemään ja kankaan saapuessa tiesin, mitä siitä surautellaan. Käytin Jokatyypin kaavakirja II:sta ja siitä neulemekon kaavaa. Nämä Majapuun/Pehemiän neulokset ovat aivan ihanaa materiaalia!

JTKK II - neulemekko/tunika

 
Valtakunnan Prinsessakin sai kankaan rippeistä itselleen tunikan. Muokkailin Ottobren (yllättäen taas) Mimiella-kaavaa lehdestä 6/2011. Lähinnä käytin sitä yläosan ja erityisesti hihojen tekemiseen, helman piirsin itse. Hihojen pyöriöt ja hihansuut on rypytetty framilonilla. Tätää kaavaan tulen varmasti uudestaan käyttämään!

Sydäntunika, koko 116/122

Ja sitten lopuksi tämä Marimekon Pumpernikkeli-kangas. Voi itku, miten ihanan kevyttä ja pehmeää tämä puuvillabatisti onkaan! Onneksi sitä jäi sen verran, että saan itselleni tällaisen pussihihapaidan, kuin Sinkkuelämää leffassa Samathalla. Tämä ompelemani liehuhelmamekko menee äidilleni. Yläosaan käytin SK l/2012 -lehdestä kotelomekon kaavaa. Helma on käytännössä kaksi 85x170 cm palaa, jotka on ommeltu yhteen ylhäältä. Yläosa on vuoritettu valkoisella puuvillabatistilla. Kangas on kai viime kevään Marimekon ysmyiltä, jos oikein olen ymmärtänyt.

Kankaiden yössä viime perjantaina tuli riekuttua vähän liiankin kanssa, ja nyt vaan odotellaan saalista saapuvaksi. Tänään tupsahti postilaatikkoon myös Linnelin Make It Work MIES-kaava, jospa sitä viimein perheen miespuolisetkin saisivat jotain itsetehtyä ylleen!

Jotta pysyttäisiin edes hieman blogin nimen puitteissa, niin sain kasvimaan talviteloille eilen ja kasvihuoneestakin rojut ulos. Muutamia tomaatteja on vielä sisällä kypsymässä. Viikko sitten säilöin habanero-sadon Dansukkerin hyväksi havaitsemallani Säilötyt chilit-resptillä. Vielä emme ole niitä testanneet, mutta tulisia ovat - sen tiedän.

Habanerot ennen....

... ja jälkeen.

Kameran käyttäjä olisi voinut pyyhkiä purkin kyljen ennen kuvan ottamista! Näihin tunnelmiin, mukavaa viikonalkua kaikille :-)!