lauantai 18. heinäkuuta 2015

Pertsaa viemisiksi.

Olen vihdoin päässyt kesälaitumelle, mikä tarkoitta sitä, että suuntaamme kohti pohjoista. Valtakunnan Prinsessa on lomaillut jo liki kaksi viikkoa mummulassa Rovaniemellä, ja nyt olisi tarkoitus hakea neiti kotiin.

Tyhjin käsin ei voi tietenkään lähteä. Perinteisesti Brunberg ja Skafferi -viemiset on hankittu, mutta pitihän sitä myös ommella. Ajanpuutteen vuoksi en tosin ehtinyt väsätä lähellekään kaikkea, mitä oli tavoitteena, mutta tähän on nyt tyytyminen. Pistän sitten postitse menemään loput :-).

Äidilleni tein kaksi paitaa. Tilasin Ottobrelta naisten lehden 5/11, jotta sain Violet Rose-kaavan. Tein sillä tämän paidan Marimekon überjoustavasta trikoosta. Pidensin helmaa hieman.




Koska äitienpäivälahja jäi myös kiireen ja väsymyksen takia tekemättä, päätin ommella hänelle myös toisen paidan, tai tunikako tämä nyt sitten on. Kangas Nanson ohutta ja pehmeää trikoota. Kaavana pohjalla JTKK:n neulemekko.


Ja koska meillä suvussa on näitä pieniä tyttöjä, ompelin toisen veljeni tytölle 3-vuotislahjaksi (yllättäen taas myöhässä) tunikan ja legginsit. Tunika on muokkaus OB:n Lil' Darling-kaavasta. Hihansuissa ja helmassa on rullapäärme. Se ei kuitenkaan "kihartunut" mielestäni riittävästi hihansuissa, joten ompelin niihin vielä kuminauhat, jotta eivät lörpättäisi niin paljon. Pandat on Viljamilta ja ruututrikoo on Marimekon.


Kun palaan lomareissulta, minua odottelee kotona pinkki pellavakangas, johon ajattelin iskeä sakset seuraavaksi. Reissulla on tosin kyllä ihan pakko käydä myös paikallisessa Eurokankaassa ja luonnollisesti myös seikkailemassa Ottobrella kangashyllyjen välissä.

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Home Alone - the sequel.

Helteiden vuoksi nuorimmaisen kotiinpaluu mökiltä siirtyi parilla päivällä. Mikä ihana tekosyy ommella vähän lisää! Päätin tehdä tytölle kotiinpaluulahjaksi Mekkotehdas Aikuisille -kirjasta Helmi-mekon sekä ohuen tunikan liehuvilla hihoilla. Molemmat ovat kokoa 128.

Mekkokankaan olen löytänyt Eurokankaan viskoosilaarista. Se on väritykseltään ja keveydeltään täydellistä mekkokangasta. Sääli, että sitä oli vain tuo palanen - se riitti juuri tähän mekkoon.


Yritin epätoivoisesti etsiä kaavaa frillahihaisesta t-paidasta, kun en sellaista hihaa uskaltanut itse lähteä kaavoittamaan, vain todetakseni, että minulta puuttuu juuri kyseinen Ottobre. Onneksi löytyi kuitenkin tunika, jonka päädyin toteutamaan. Frillatyyliä tavoitellessani tein hihansuihin rullapäärmeet kuten helmaankin. Kaula-aukko on huoliteltu framilonilla. Tämän ihanan, mutta epämäärisen muotoisen ohuen lettitrikoopalan kotiutin kerran yksiltä kangasvaihtareilta. En taida koskaan kyllästyä Vimman letteihin <3!


lauantai 4. heinäkuuta 2015

Home Alone.

Kulunut 1,5 viikkoa on ollut minulle harvinaista luksusta. Valtakunnan Prinsessa on ollut isovanhempien kanssa mökkeilemässä ja Siippa on ollut polkemassa kilpaa alppien yli. Olen käyttänyt ajan hyvin, sillä se on tullut todella tarpeeseen. Kerrankin olen voinut tehdä asioita oman aikatauluni mukaan, vaikkakin työt luonnollisesti ovat haukanneet leijonanosan tästä "vapaasta".

Viime viikolla ompeluryhmässämme oli haaste ommella kaapin pohjalta löytyvistä materiaaleista asukokonaisuus, jonka tuli olla valmis kesäkuun loppuun mennessä. Mitään ei saanut hankkia lisää. Onneksi minulla on suhteellisen komea varasto yhtä ja toista ompelutarviketta napeista kankaisiin. Ihan kaapin perimmäisinä nämä kankaat eivät kuitenkaan olleet, pari taisi kotiutua muutamia päiviä ennen haasteen julkaisun

Mitäpä sitten sainkaan aikaiseksi? No, itselle muutaman asukokonaisuuden.


Olen jo pitkään halunnut polo dressiä, tuttavallisemmin pikeemekkoa. Keväällä löysin sitten sattumalta sopivaa kangasta Eurokankaan palalaarista. Kaavaan ehdin etsiskellä jo tovin, kunnes sitten löysin vahingossa juuri sopivan mallin Ottobren lastenlehdestä. Tein koon 170 ja laitoin hieman lisää leveyttä taitteelle. Loppuviimein päätin myös, etten laita nappeja, joten ompelin nappilistaa pienen matkaa kiinni alhaalta. Ilokseni sekä kaulus, mutta myös nappilista kestävät lähemmän tarkastelun. Koeajoin tämän mekon myös töissä - tykkään! Leggarit on tehty Ottobre Womanin Trevisio-legginsien kaavalla, koska ko. kaava sopii minulle mainiosti muokkaamatta. Vyötärökuminauha on korvattu trikookaitaleella.


Tämä Majapuun Ruusu-kangas kolahti heti. Joustaa mukavasti ja on ihan aohutta ja pehmeää. Tein tämän mekon MIW-kaavalla, johon siihenkin lisäsin taitteelle hieman väljyyttä. mekko on myös testattu töissä, ei tosin näiden harmaiden leggareiden kanssa. Nämä harman legsut ovat ainoa koko sarjasta, joita en ole vielä käyttänyt. Niistä taitaa kyllä tulla ihan kotihousut - niitäkin tarvitaan.



Ehdottomaksi suosikikseni kohosi tämä liru neulos, jonka löysin EK:n palalaarista talvella. Tavoittelin hieman Hilfiger-tyylistä paitaa, en tiedä onnistuinko. Ensimmäistä kertaa kohdistelin raitoja raglanpaidassa, eikä lopputulos ihan kehno ollut. Kaava on Suuri Käsityö-lehdestä ja kerrankin raglanhiha istuu minullekin hyvin! Jegginsit on tehty joustofarkusta, joka niinikään on sukellettu EK:N palalaarista.


Näille jegginseille en enää jaksanut tehdä yläosaa. Nämä joustavat toooodella paljon, ovat ihanat päällä! EK:n palalaarilöytö tämäkin.


Istuin käytännössä koko viime viikonlopun ompeluhuoneessa katsellen näitä maisemia:


Ja kuunnellen näitä levyjä:


Ihan huippua ja äärimmäisen terapeuttista!

maanantai 29. joulukuuta 2014

Kupariset vetoketjut.

Nyt on mekon aika. Tämä mekkoni sai insipiraationsa kuparisista vetoketjuista.



Syksyllä olimme ompeluporukan kanssa Tukholmassa Syfestivaleilla ja samalla reissulla kävimme myös muun muassa Stoff & Stillillä pariinkiin otteeseen. Heidän kuvastoaan selatessa iskin silmäni kuparisiin vetoketjuihin ja yhteen mekkoon. Sellainen oli saatava. Täsmäisku seuraavana päivänä S&S:lle ja tarvikkeet kärryyn. Stoff & Stilin kaavat ovat siitä kivoja, ettei niitä tarvitse pahemmin piirellä. Paketissa on valmiiksi leikatut kaavat yhdessä koossa.

Kangas minulla olikin jo valmiiksi hankittuna. Siitä tosin olin alaunperin ajatellut legginsejä, sittemmin jakkua. Lopulta siitä tulikin mekko. Neulos on alkusyksyllä hankitty Henrttonimen Marimekosta. Se joustaa todella ihanasti.



Mekon osat lojuivat leikattuina hyvän aikaa, kunnes sain huivin joululahjaksi. Se sopi täydellisesti mekkoon, niinpä se piti saada ommeltua valmiiksi. Taskujen vetoketjujen ompelu ei sujunut ongelmitta, ja siinä hommassa meinasi verisuonikin katketa päästä. Seuraavasta mekosta jätän ne suosiolla pois. Mutta loppu hyvin, kaikki melkein ok. Näin mekko ja huivi sopivat yhteen. Nyt vaan lomaillaan ensin vapaat loppuun ja sitten mietitään, josko tässä kehtaisi töihin mennä.


sunnuntai 31. elokuuta 2014

I heart Panda.

Rakastan joustocollegea. Ohutta, paksumpaa, kunhan se joustaa. Erityisesti pidän tästä Viljamin Puodin Panda-joustocollarista. En ole raaskinut tätä(kään) leikellä, mutta vihdoin ja viimein sain toteutettua pitkään ajatustasolla muhineen vaatesetin Valtakunnan Prinsessalle. Tunikan musta joustocollege on Käpyseltä, aivan ihanan pehmoista sekin. Kanttaukset ja taskupussit tein Pandasta.



Panda suorastaan kinusi päästä leggareiksi. Kaavana olen käyttänyt Ottobren Ropinaa koossa 128, nyt kun vauhtiin pääsin ja tajusin, miten nopeasti sivusaumattomat legginsit valmistuu. Nämä on tehty tosi pienillä saumanvaroilla. Lahkeet ovat aavistuksen ylipitkät, kun tuo meidän neiti ei vielä ihan ole kokoa 128.


Tunikan, vai onko tuo nyt sitten mekkostunika, pohjana käytin Ottobren Princess castle -kaavaa. Olen äärettömän laiska piirtämään uusia kaavoja, joten päädyin soveltamaan tuosta, koska siinä oli taskut valmiina kaavassa. Yhdistin vaan etukappaeet yhdeksi. Saman tein luonnollisesti takakappaleille. Huppu on puolestaan muokattu Ottobren Pentagram-hupparin hupun kaavasta. Hupparitunika on kokoa 128 sekin. Kanttaus vastusti tänään totisesti. Purin toisen hihansuun, toisen taskunsuun ja hupun reunan kertaalleen. Onneksi, sillä lopputulos korjattuna oli onnistunut!


Näytin aamupäivällä kankaan Valtakunnan Prinsessalle ja kerroin suunnitelmista. Näistä taisi tulla ihan lempparit, erityisesti leggareista <3. Olen itsekin tyytyväinen tähän settiin, ompelujälki paranee vaan koko ajan.


Ihan ensimmäiseksi tein tänään kuitenkin neidille Letti-leggarit. Olen ollut hieman kahden vaiheilla tekisinkö Letti-legsut itselleni, mutta päädyin kuitenkin täyttämään nuorimman toiveen. Kangasta on kuitenkin vielä sen verran jemmassa, että saan siitä itselleni paidan. Puhumattakaan valkopohjaisista Leteistä ja Letti-joustocollegesta, joita jemmasta myös löytyy.


sunnuntai 24. elokuuta 2014

Lettejä sulle eli vaatetta ekaluokkalaiselle.

Jotenkin tämä koulun alkaminen on kaikin puolin yllättänyt. Enää ei pueta päälle sitä, mikä ei kärsi siitä, jos jotain kaatuu päälle, vaan nyt pitää pukea jotain siistiä, jolla kehtaa mennä ihmisten ilmoille. Mikä ihana syy ommella!




Olen ihan hullantunut Vimman Letti-kankaaseen. Näköjään kuopuskin, sillä hän halusi itselleen tunikan juuri siitä kankaasta. Leggareihin valikoitui Lillestoffin farkkujersey, jota uskaltauduin ostamaan kesälomareissulla Rovanimellä Ottobrelta kaikista ei niin mairittelevista kokemuksista huolimatta. Ottobrella kertoivat nimittäin palauttaneensa yhden erän ja tämän pitäisi olla parempaa. Ainakin meillä tämä on kestänyt käyttöä, eikä langannousuja ole toistaiseksi ilmaantunut. Näillä on hyöritty polvillaan lattialla ja hiulattu housunkoppaa tuolilla.

Tunikassa kaavana on Ottobren Owl princess ja legsut on tehty Ropinan kaavalla, molemmat kokoa 128 cm.


lauantai 23. elokuuta 2014

Blingbling-penaali ekaluokkalaiselle

Koulun alkua edeltävänä viikonloppuna tajusin, että meillä on kohta ekaluokkalainen, joka tarvitsee repun lisäksi kirjanpäällystysmuovia ja penaalin. Lähdimme sitten viimeisenä lomapäivänä tyttöjen reissulle Helsinkiin hurvittelemaan ja ajatuksena oli myös löytää se penaali. Täytyy sanoa, että niissä kaupoissa, joissa kävimme valikoima ei ollut kummoinen ja kun vihdoin löysimme Marimekolta pussukan, joka kuopukselle kelpasi, ei hän saanut sitä auki. Siinä sitten välttääkseni konfliktin ehdotin, että minä tekisin Marimekon puuvillasta kynäpussin. No se kelpasi. Kangas vain muuttui matkan varrella tähän myttyyn:


Silppusin vanhat revenneet farkkuni ja pelastin Uffipussista Marimekon trikoopaidan. Kaavan piirsin vetoketjun pituuden mukaan, ja voilá - tällainen siitä sitten tuli:


Tein pohjasta hieman pyöreän ja ompelin toiseen saumaan lenkin, josta voi pitää kiinni, kun sulkee vetoketjun.


Tikkasin vetoketjun päältä vielä vaaleansinisellä metallilangalla. Testitilkku onnistui loistavasti, mutta tässä ompelu tökki, vaikka minulla oli käytössä metallilangoille tarkoitettu neulakin. Taisi kangas vaan olla liian paksua. Vetelin kuitenkin pariin kertaan molemmat puolet, että varmasti tulee näkyviin. Vetoketjuna käytin Karnaluksista ostamaani kiiltävää vetskaria, mutta kiilteet kyllä kuluivat pois jokaisella ketjunvedolla.


Minä olisin tyytynyt tähän, mutta ei Valtakunnan Prinsessa. Piti saada kiiltoa, ja olinkin hätäpäissäni luvannut vielä silitellä kimallekalvosta jonkun kuvion. No, yksi kalvo ei tietenkään riittänyt. Ja lisäksi laitettiin vielä silitetäviä strasseja. 

Kaikista tärkeintä oli muistaa kiinnittää vetoketjuun tämä pieni sininen lintu :-).


Hyvin on penaali toiminut ja kiva, että omatekemä vielä kelpaa kouluun. Pari viikkoa neiti on nyt ekaluokkaa käynyt ja osaa jo aamulla lähteä omikseen ja tulla kotiin eftiksestä yksin. Iso tyttö <3