Jul, jul - strålande jul.

Olen tämän aamupäivän kuunnellut porvoolaisen Partita-kuoron joululevyä ja virittäytynyt samalla pikkujoulutunnelmaan. Tänään ajattelin tempaista jouluverhotkin ikkunaan - nyt kun on kerrankin aikaa. Siippa lähti pyöräilmemään - niin täällä ei edelleenkään ole lunta, pikkupakkasta kylläkin, ja Valtakunnan Prinsessa on ollut kummeillaan yökylässä. Aamulla heräsin taas liian aikaisin, mutta sehän tietää vain päivälle lisää mittaa.

Meillä on tänään Ihanien Naisten Pikkujoulut ja kukin tuo mukanaan pienen lahjan. Kävin jo ostamassa jotain, kun ajattelin, etten ehdi ommella. Mutta eilen illalla iski ajatus ja tänään sitten aamulla pikasurautin  tonttulakin pukinkonttiin. Huom! Minun pikasuratus on n. puolituntia, että ihan ei muutamassa minuutissa valmista synny. Tupsun väriäkin mietin - punainen vai vaaleanpunainen? En osannut päättää, joten käytin molempia värejä. Voilá - ensimmäinen itsetehty tonttulakki. Ei taida jäädä viimeiseksi. Niin oli helppo ja nopea tehdä. Kankaan leikkasin vanhan kaupan tonttulakin mukaan. Hieman olisin voinut tehdä tiukemman resorin, mutta eipähän ainakaan kiristä lahjansaajan päätä :-).

Tämä kuvan myötä toivotan kaikille oikein ihanaa pikkujoulua ja ensimmäistä adventtia!

Lahjuksia x 3.

Nämä isänpäivälahjoiksi annetut paidat ovat jääneet postaamatta. Joukosta puuttuu vielä siipan huppari, mutta en vaan ole saanut sitä kuvattua. Kekkis-paidat on tehty Linnelin Make It Work MIES -kaavalla koossa S ja Handyman puolestaan Joka tyypin kaavakirjan t-paita -kaavalla, koossa XXL. Oranssi Kekkis on varsinkin aika sähäkkä. Harmi, ettei ollut pinkkiä resoria!!

Nyt pitäisi pikkuhiljaa alkaa keskittyä ompeluksiin pukinkonttia varten, jospa jo tulevana viikonloppuna!

Taistelua tähtien kanssa.

Tänään (tai siis eilen) oli taas perjantai ja perjantaiveivaus. Ylläripaketista paljastui vihreää raitatähteä, ei ihan lempparia, vaan tällä kertaa hypättiin mukavuusalueen ulkopuolelle. Kunnes tuli tehtävänanto. Jotain jouluista. Heti tärppäsi! Teenpä tonttulakin. No en tehnyt, koska kangasta oli mielestäni liikaa pelkkään lakkiin. Ajattelin tehdä hupparin hiippahupulla ja siihen sitten sen tupsun. No en tehnyt, kun ei kangas riittänyt. Ei se riittänyt edes hihoihin, vaan jouduin jatkamaan niitä pitkillä resoreilla. Takahelmasta tein pidemmän kuin etuhelmasta. Yeah right. Osoittautuikin niin, että olinpas tehnyt sitten etuhelmasta pidemmän kuin takahelmasta. No, ainakin framilonrypytys onnistui helmaan. Ja hupun kanttauskin on ihan ok. Niskalappu oli vielä extratehtävänä, mutta aikani pyörittelin leimasinta ja totesin, että nyt ei synny mitään nasevaa asiaankuuluvaa tekstiä. Siis jouluista. Ei tämä paitakaan nyt niin jouluinen ole, mutta tulipa tehtyä. Ensi kerralla jotain muuta. Sitä ennen kuitenkin panostetaan oikeaan  jouluun.

Ottobre 4/2012, koko 122

Prinsessakiitäjä - Acherontia princess waltacuntis

Eilen perjantaina osallistuin taas ompeluhaasteeseen. Kaikki ei mennyt kuten Strömsössä, vaan homma jatkui tänään. Mutta valmista tuli. Kankaana kesällä Mikkelin Eurokankaan palalaarista löytynyt perhospuuville, niskassa pitsivetoketju Hanhelista ja helmassa kirppikseltä löytynyttä pitsiä. Ihan kivahan tästä tuli. Niin - ja tuo naamari toimi inspiraation lähteenä.

Kaavana minulla oli Mekkotehtaan Riine. Paljon rypytyksi hihojen pyöriöissä, miehustassa ja selässä. Napin sijaan laitoin selkäpuolelle pitsivetoketjun. Sitä varten leikkasin takakappaleen helmaosan viillon. Tämä taisi olla 20 cm vetskari. Mekon koko on 122/128, joten vähän on vielä kasvunvaraa.

Pikkuhiljaa alan oppia lisää ja erityisesti lämmetä noille pitsivetskareilla. Tämä oli ensimmäinen, jonka ompelin, mutta jemmassa pari lisää. Itselle ainakin yhteen piippukauluspaitaan :-). Mukavaa lauantai-illan jatkoa!

Me and my hepat.

Kun isänpäivälahjat oli viimeistäkin myöten saatu ommeltua ja kääräistyä paketteihin, iski lauantai-iltana inspiraatio.

Onion 2035 ja Kamomillaheppa

Olen jonkun aikaa miettinyt, mitä tästä kallisarvoisesta kankaasta uskaltaisin tehdä ja sitten se ajatus vain kirkastui. Kaavat minulla olikin jo valmiiksi piirrettynä, joten jäljelle jäi vain niiden asettelu kankaalle. Tämä Majapuun Kamomillaheppaneulos on kyllä ehdoton suosikkini. Ensimmäisestä erästä jäin nuolemaan näppejäni, kun en tajunnut, miten nopeasti se myydään loppuun. Toisesta erästä onnistuin sitten naputtelemaan itselleni palan, ennekuin sekin myytiin loppuun yön aikana.

Hepoista syntyi siis tunika. Samanlainen kuin edellisen postaukseni soulbirdistä. Tähän laitoin hieman lisää väljyttä siltä varalta, ettei neulos jousta yhtä paljon kuin trikoo, enkä tällä kertaa laittanut helmaan framilonia vaan ompelin kuminauhan taitteen sisään Ommellisen vinkeillä. Singerikin suostui taas kaksoineulan kanssa toimimaan yhteistyössä. Valmista tuli suhteellisen nopsaan (olen silti auttamattoman hidas!) ja tunika pääsi heti käyttöön. Tänään se oli minulla töissäkin päällä. Ihanan tuntuista ja lämpöistä tämä puuvillaneulos!

Seuraavaksi taidan kokeilla joustofroteesta piippukaulustunikan pitsivetoketjulla. Verson Taimi on tuolla kangaskasassa tovin jo huudellut päästä paininjalan alle!

Lempitunika.

Kankaiden yöstä on ja kaksi viikkoa aikaa. Kaikki tilaamani kankaat kotiutuivat käytännössä alle viikossa. Yhdestä on jo ommeltu, mutta sitä ei voi vielä näyttää, koska kuuluu sarjaan "Salaiset ompelukset". Sunnuntaina sitten :-). Tässä vielä kuva saaliistani. Kaikki eivät olleet alenkankaita. Ikasyrin kruunuvelouria ja Paapiin marjanalleja tuli lähes puolimetriä tilattua enemmän, muitankin kutakin lähes 10 cm extraa. Verson vaahterasateen ja Paapiin marjanallet varaan itselleni, samoin linnunradan ja Ikasyrin sydänvelourin. Harmittaa vaan hieman, etten tilannut sittenkin oranssia linnunrataa vihreän sijaan, mutta on tuo oliivikin ihan kaunis väri.

Kankaiden yön valvomisen jälkeen seuraavana päivänä oli sitten ihan pakko ommella itselleni tunika, koska eihän minulla ollut mitään päällepantavaa anopin syntymäpäiville. No, siispä saksin ihanaakin ihanamman punaisen soulbird-kankaani ja testasin suositun Onion 2035 -kaavan. Arvoin Linnelin MIWin ja Onionin välillä, mutta halusin kokeilla tuota jälkimmäistä. Tulos oli ihana! Ensinnäkin tuo kangas on aivan ihanaa jerseytä, pehmeää ja ihanaa. Mallikin oli juuri minulle sopiva - lempparitunika. Jätin etukappaleen kokonaiseksi, ja laitoin sekä hihansuihin että helmaan framilonia. Framilonin takia jouduin kanttaamaan helman resorilla. Ensi kerralla helmaan laitan ihan tavallista kuminauhaa. Onneksi tätä punaista Soulbirdiä on vielä puolet jäljellä :-). Ja harmaatakin metri. Ihan mun suosikkikankaani.

Tämä viikkoa alkoi hieman hitaasti, kun maantai vierähti täällä kotona sairastuvalla. Valtakunnan Prinsessalle nousi yllättäen kuume. Minä tein sitten töitä kotoa parhaani mukaan. Välillä piti kuitenkin laitella kynsiä, ne kun jäivät halloweenina laittamatta.

Viime sunnuntaina sain vihdoin ja viimein tyhjennettyä kesäkukkien ruukut ja hoidettua kasvihuoneen talvilevolle. Muutama lehtikasa vielä makoilee pihalla, mutta muuten talvi saa jo tulla!