Kettu kuin karkki.

Kesälomareissulla Rovaniemellä tuli luonnollisesti käytyä Ottobren kaupassa - kahteen otteeseen. Luvattoman suuri läjä kankaita (puolustuksena sanottakoon, että suurin osa oli alekankaita) lähti mukaani. Lähes kuukauden olen nyt näitä hipelöinyt ja ihaillut ja vihdoin on aika ryhtyä niistä jotain tekemäänkin. Kankaiden hilloaminen ei hyödytä ketään!

Valkoisista tiikereistä olen ajatellut tekeväni itselleni tissiksen ihan kotikäyttöön, mutta muut ovat enemmän tai vähemmän lasten kankaita.

Valtakunnan Prinsessa valitsi itselleen tuon oikealla olevan kettuvelourin hupparia varten. Viime sunnuntaina ryhdyin sitten tuumasta toimeen. Kaavaksi valikoitui Ottobren lehdestä 4/2007 hupparin kaava. Kaavaa en muuttanut, mutta hihoihin ja helmaan laitoin resorit.  Laiskuuttani en viittsinyt laittaa vetoketjua varten tukikangasta, eikä tuo nyt näytä niin pahasti aaltoilevankaan. Ohuemmassa kankaassa tukikangas on kyllä ihan pakko.

 
Ja taas kerran haastoin itseni. Miksi aloittelijana tyytyä siihen yksinkertaiseen ja helppoon ohjeeseen, kun voi valita hieman työläämmän ja monimutkaisemman version?! Tässä hupparissa oli rypytystä ja taas rypytystä. Mutta tekemällä oppii ja seuraavasta työstä tulee taas astetta parempi :-). Huppu on vuoritettu ja se onnistui kyllä ihan mainiosti. Lähempi tarkastelu osoittaa, että etukaarokkeet eivät ole valmiissa vaatteessa ihan samalla tasolla ja vetoketju olisi voinut olla 40 cm, vaikka ohjeessa sanottiin 35 cm. Eikä nurjapuoli ihan joka kohdasta siedä päivänvaloa. Silti tästä tuli kiva huppari ja saajalleen mieluinen.