Me and my hepat.

Kun isänpäivälahjat oli viimeistäkin myöten saatu ommeltua ja kääräistyä paketteihin, iski lauantai-iltana inspiraatio.

Onion 2035 ja Kamomillaheppa

Olen jonkun aikaa miettinyt, mitä tästä kallisarvoisesta kankaasta uskaltaisin tehdä ja sitten se ajatus vain kirkastui. Kaavat minulla olikin jo valmiiksi piirrettynä, joten jäljelle jäi vain niiden asettelu kankaalle. Tämä Majapuun Kamomillaheppaneulos on kyllä ehdoton suosikkini. Ensimmäisestä erästä jäin nuolemaan näppejäni, kun en tajunnut, miten nopeasti se myydään loppuun. Toisesta erästä onnistuin sitten naputtelemaan itselleni palan, ennekuin sekin myytiin loppuun yön aikana.

Hepoista syntyi siis tunika. Samanlainen kuin edellisen postaukseni soulbirdistä. Tähän laitoin hieman lisää väljyttä siltä varalta, ettei neulos jousta yhtä paljon kuin trikoo, enkä tällä kertaa laittanut helmaan framilonia vaan ompelin kuminauhan taitteen sisään Ommellisen vinkeillä. Singerikin suostui taas kaksoineulan kanssa toimimaan yhteistyössä. Valmista tuli suhteellisen nopsaan (olen silti auttamattoman hidas!) ja tunika pääsi heti käyttöön. Tänään se oli minulla töissäkin päällä. Ihanan tuntuista ja lämpöistä tämä puuvillaneulos!

Seuraavaksi taidan kokeilla joustofroteesta piippukaulustunikan pitsivetoketjulla. Verson Taimi on tuolla kangaskasassa tovin jo huudellut päästä paininjalan alle!