Pertsaa viemisiksi.

Olen vihdoin päässyt kesälaitumelle, mikä tarkoitta sitä, että suuntaamme kohti pohjoista. Valtakunnan Prinsessa on lomaillut jo liki kaksi viikkoa mummulassa Rovaniemellä, ja nyt olisi tarkoitus hakea neiti kotiin.

Tyhjin käsin ei voi tietenkään lähteä. Perinteisesti Brunberg ja Skafferi -viemiset on hankittu, mutta pitihän sitä myös ommella. Ajanpuutteen vuoksi en tosin ehtinyt väsätä lähellekään kaikkea, mitä oli tavoitteena, mutta tähän on nyt tyytyminen. Pistän sitten postitse menemään loput :-).

Äidilleni tein kaksi paitaa. Tilasin Ottobrelta naisten lehden 5/11, jotta sain Violet Rose-kaavan. Tein sillä tämän paidan Marimekon überjoustavasta trikoosta. Pidensin helmaa hieman.

Koska äitienpäivälahja jäi myös kiireen ja väsymyksen takia tekemättä, päätin ommella hänelle myös toisen paidan, tai tunikako tämä nyt sitten on. Kangas Nanson ohutta ja pehmeää trikoota. Kaavana pohjalla JTKK:n neulemekko.

Ja koska meillä suvussa on näitä pieniä tyttöjä, ompelin toisen veljeni tytölle 3-vuotislahjaksi (yllättäen taas myöhässä) tunikan ja legginsit. Tunika on muokkaus OB:n Lil' Darling-kaavasta. Hihansuissa ja helmassa on rullapäärme. Se ei kuitenkaan "kihartunut" mielestäni riittävästi hihansuissa, joten ompelin niihin vielä kuminauhat, jotta eivät lörpättäisi niin paljon. Pandat on Viljamilta ja ruututrikoo on Marimekon.

Kun palaan lomareissulta, minua odottelee kotona pinkki pellavakangas, johon ajattelin iskeä sakset seuraavaksi. Reissulla on tosin kyllä ihan pakko käydä myös paikallisessa Eurokankaassa ja luonnollisesti myös seikkailemassa Ottobrella kangashyllyjen välissä.

Home Alone - the sequel.

Helteiden vuoksi nuorimmaisen kotiinpaluu mökiltä siirtyi parilla päivällä. Mikä ihana tekosyy ommella vähän lisää! Päätin tehdä tytölle kotiinpaluulahjaksi Mekkotehdas Aikuisille -kirjasta Helmi-mekon sekä ohuen tunikan liehuvilla hihoilla. Molemmat ovat kokoa 128.

Mekkokankaan olen löytänyt Eurokankaan viskoosilaarista. Se on väritykseltään ja keveydeltään täydellistä mekkokangasta. Sääli, että sitä oli vain tuo palanen - se riitti juuri tähän mekkoon.

Yritin epätoivoisesti etsiä kaavaa frillahihaisesta t-paidasta, kun en sellaista hihaa uskaltanut itse lähteä kaavoittamaan, vain todetakseni, että minulta puuttuu juuri kyseinen Ottobre. Onneksi löytyi kuitenkin tunika, jonka päädyin toteutamaan. Frillatyyliä tavoitellessani tein hihansuihin rullapäärmeet kuten helmaankin. Kaula-aukko on huoliteltu framilonilla. Tämän ihanan, mutta epämäärisen muotoisen ohuen lettitrikoopalan kotiutin kerran yksiltä kangasvaihtareilta. En taida koskaan kyllästyä Vimman letteihin <3!

Home Alone.

Kulunut 1,5 viikkoa on ollut minulle harvinaista luksusta. Valtakunnan Prinsessa on ollut isovanhempien kanssa mökkeilemässä ja Siippa on ollut polkemassa kilpaa alppien yli. Olen käyttänyt ajan hyvin, sillä se on tullut todella tarpeeseen. Kerrankin olen voinut tehdä asioita oman aikatauluni mukaan, vaikkakin työt luonnollisesti ovat haukanneet leijonanosan tästä "vapaasta".

Viime viikolla ompeluryhmässämme oli haaste ommella kaapin pohjalta löytyvistä materiaaleista asukokonaisuus, jonka tuli olla valmis kesäkuun loppuun mennessä. Mitään ei saanut hankkia lisää. Onneksi minulla on suhteellisen komea varasto yhtä ja toista ompelutarviketta napeista kankaisiin. Ihan kaapin perimmäisinä nämä kankaat eivät kuitenkaan olleet, pari taisi kotiutua muutamia päiviä ennen haasteen julkaisun

Mitäpä sitten sainkaan aikaiseksi? No, itselle muutaman asukokonaisuuden.

Olen jo pitkään halunnut polo dressiä, tuttavallisemmin pikeemekkoa. Keväällä löysin sitten sattumalta sopivaa kangasta Eurokankaan palalaarista. Kaavaan ehdin etsiskellä jo tovin, kunnes sitten löysin vahingossa juuri sopivan mallin Ottobren lastenlehdestä. Tein koon 170 ja laitoin hieman lisää leveyttä taitteelle. Loppuviimein päätin myös, etten laita nappeja, joten ompelin nappilistaa pienen matkaa kiinni alhaalta. Ilokseni sekä kaulus, mutta myös nappilista kestävät lähemmän tarkastelun. Koeajoin tämän mekon myös töissä - tykkään! Leggarit on tehty Ottobre Womanin Trevisio-legginsien kaavalla, koska ko. kaava sopii minulle mainiosti muokkaamatta. Vyötärökuminauha on korvattu trikookaitaleella.

Tämä Majapuun Ruusu-kangas kolahti heti. Joustaa mukavasti ja on ihan aohutta ja pehmeää. Tein tämän mekon MIW-kaavalla, johon siihenkin lisäsin taitteelle hieman väljyyttä. mekko on myös testattu töissä, ei tosin näiden harmaiden leggareiden kanssa. Nämä harman legsut ovat ainoa koko sarjasta, joita en ole vielä käyttänyt. Niistä taitaa kyllä tulla ihan kotihousut - niitäkin tarvitaan.

Ehdottomaksi suosikikseni kohosi tämä liru neulos, jonka löysin EK:n palalaarista talvella. Tavoittelin hieman Hilfiger-tyylistä paitaa, en tiedä onnistuinko. Ensimmäistä kertaa kohdistelin raitoja raglanpaidassa, eikä lopputulos ihan kehno ollut. Kaava on Suuri Käsityö-lehdestä ja kerrankin raglanhiha istuu minullekin hyvin! Jegginsit on tehty joustofarkusta, joka niinikään on sukellettu EK:N palalaarista.

Näille jegginseille en enää jaksanut tehdä yläosaa. Nämä joustavat toooodella paljon, ovat ihanat päällä! EK:n palalaarilöytö tämäkin.

Istuin käytännössä koko viime viikonlopun ompeluhuoneessa katsellen näitä maisemia:

Ja kuunnellen näitä levyjä:

Ihan huippua ja äärimmäisen terapeuttista!

Kupariset vetoketjut.

Nyt on mekon aika. Tämä mekkoni sai insipiraationsa kuparisista vetoketjuista.

Syksyllä olimme ompeluporukan kanssa Tukholmassa Syfestivaleilla ja samalla reissulla kävimme myös muun muassa Stoff & Stillillä pariinkiin otteeseen. Heidän kuvastoaan selatessa iskin silmäni kuparisiin vetoketjuihin ja yhteen mekkoon. Sellainen oli saatava. Täsmäisku seuraavana päivänä S&S:lle ja tarvikkeet kärryyn. Stoff & Stilin kaavat ovat siitä kivoja, ettei niitä tarvitse pahemmin piirellä. Paketissa on valmiiksi leikatut kaavat yhdessä koossa.

Kangas minulla olikin jo valmiiksi hankittuna. Siitä tosin olin alaunperin ajatellut legginsejä, sittemmin jakkua. Lopulta siitä tulikin mekko. Neulos on alkusyksyllä hankitty Henrttonimen Marimekosta. Se joustaa todella ihanasti.

Mekon osat lojuivat leikattuina hyvän aikaa, kunnes sain huivin joululahjaksi. Se sopi täydellisesti mekkoon, niinpä se piti saada ommeltua valmiiksi. Taskujen vetoketjujen ompelu ei sujunut ongelmitta, ja siinä hommassa meinasi verisuonikin katketa päästä. Seuraavasta mekosta jätän ne suosiolla pois. Mutta loppu hyvin, kaikki melkein ok. Näin mekko ja huivi sopivat yhteen. Nyt vaan lomaillaan ensin vapaat loppuun ja sitten mietitään, josko tässä kehtaisi töihin mennä.

I heart Panda.

Rakastan joustocollegea. Ohutta, paksumpaa, kunhan se joustaa. Erityisesti pidän tästä Viljamin Puodin Panda-joustocollarista. En ole raaskinut tätä(kään) leikellä, mutta vihdoin ja viimein sain toteutettua pitkään ajatustasolla muhineen vaatesetin Valtakunnan Prinsessalle. Tunikan musta joustocollege on Käpyseltä, aivan ihanan pehmoista sekin. Kanttaukset ja taskupussit tein Pandasta.

Panda suorastaan kinusi päästä leggareiksi. Kaavana olen käyttänyt Ottobren Ropinaa koossa 128, nyt kun vauhtiin pääsin ja tajusin, miten nopeasti sivusaumattomat legginsit valmistuu. Nämä on tehty tosi pienillä saumanvaroilla. Lahkeet ovat aavistuksen ylipitkät, kun tuo meidän neiti ei vielä ihan ole kokoa 128.

Tunikan, vai onko tuo nyt sitten mekkostunika, pohjana käytin Ottobren Princess castle -kaavaa. Olen äärettömän laiska piirtämään uusia kaavoja, joten päädyin soveltamaan tuosta, koska siinä oli taskut valmiina kaavassa. Yhdistin vaan etukappaeet yhdeksi. Saman tein luonnollisesti takakappaleille. Huppu on puolestaan muokattu Ottobren Pentagram-hupparin hupun kaavasta. Hupparitunika on kokoa 128 sekin. Kanttaus vastusti tänään totisesti. Purin toisen hihansuun, toisen taskunsuun ja hupun reunan kertaalleen. Onneksi, sillä lopputulos korjattuna oli onnistunut!

Näytin aamupäivällä kankaan Valtakunnan Prinsessalle ja kerroin suunnitelmista. Näistä taisi tulla ihan lempparit, erityisesti leggareista <3. Olen itsekin tyytyväinen tähän settiin, ompelujälki paranee vaan koko ajan.

Ihan ensimmäiseksi tein tänään kuitenkin neidille Letti-leggarit. Olen ollut hieman kahden vaiheilla tekisinkö Letti-legsut itselleni, mutta päädyin kuitenkin täyttämään nuorimman toiveen. Kangasta on kuitenkin vielä sen verran jemmassa, että saan siitä itselleni paidan. Puhumattakaan valkopohjaisista Leteistä ja Letti-joustocollegesta, joita jemmasta myös löytyy.

Lettejä sulle eli vaatetta ekaluokkalaiselle.

Jotenkin tämä koulun alkaminen on kaikin puolin yllättänyt. Enää ei pueta päälle sitä, mikä ei kärsi siitä, jos jotain kaatuu päälle, vaan nyt pitää pukea jotain siistiä, jolla kehtaa mennä ihmisten ilmoille. Mikä ihana syy ommella!

Olen ihan hullantunut Vimman Letti-kankaaseen. Näköjään kuopuskin, sillä hän halusi itselleen tunikan juuri siitä kankaasta. Leggareihin valikoitui Lillestoffin farkkujersey, jota uskaltauduin ostamaan kesälomareissulla Rovanimellä Ottobrelta kaikista ei niin mairittelevista kokemuksista huolimatta. Ottobrella kertoivat nimittäin palauttaneensa yhden erän ja tämän pitäisi olla parempaa. Ainakin meillä tämä on kestänyt käyttöä, eikä langannousuja ole toistaiseksi ilmaantunut. Näillä on hyöritty polvillaan lattialla ja hiulattu housunkoppaa tuolilla.

Tunikassa kaavana on Ottobren Owl princess ja legsut on tehty Ropinan kaavalla, molemmat kokoa 128 cm.

Blingbling-penaali ekaluokkalaiselle

Koulun alkua edeltävänä viikonloppuna tajusin, että meillä on kohta ekaluokkalainen, joka tarvitsee repun lisäksi kirjanpäällystysmuovia ja penaalin. Lähdimme sitten viimeisenä lomapäivänä tyttöjen reissulle Helsinkiin hurvittelemaan ja ajatuksena oli myös löytää se penaali. Täytyy sanoa, että niissä kaupoissa, joissa kävimme valikoima ei ollut kummoinen ja kun vihdoin löysimme Marimekolta pussukan, joka kuopukselle kelpasi, ei hän saanut sitä auki. Siinä sitten välttääkseni konfliktin ehdotin, että minä tekisin Marimekon puuvillasta kynäpussin. No se kelpasi. Kangas vain muuttui matkan varrella tähän myttyyn:

Silppusin vanhat revenneet farkkuni ja pelastin Uffipussista Marimekon trikoopaidan. Kaavan piirsin vetoketjun pituuden mukaan, ja voilá - tällainen siitä sitten tuli:

Tein pohjasta hieman pyöreän ja ompelin toiseen saumaan lenkin, josta voi pitää kiinni, kun sulkee vetoketjun.

 

Tikkasin vetoketjun päältä vielä vaaleansinisellä metallilangalla. Testitilkku onnistui loistavasti, mutta tässä ompelu tökki, vaikka minulla oli käytössä metallilangoille tarkoitettu neulakin. Taisi kangas vaan olla liian paksua. Vetelin kuitenkin pariin kertaan molemmat puolet, että varmasti tulee näkyviin. Vetoketjuna käytin Karnaluksista ostamaani kiiltävää vetskaria, mutta kiilteet kyllä kuluivat pois jokaisella ketjunvedolla.

Minä olisin tyytynyt tähän, mutta ei Valtakunnan Prinsessa. Piti saada kiiltoa, ja olinkin hätäpäissäni luvannut vielä silitellä kimallekalvosta jonkun kuvion. No, yksi kalvo ei tietenkään riittänyt. Ja lisäksi laitettiin vielä silitetäviä strasseja. 

Kaikista tärkeintä oli muistaa kiinnittää vetoketjuun tämä pieni sininen lintu :-).

Hyvin on penaali toiminut ja kiva, että omatekemä vielä kelpaa kouluun. Pari viikkoa neiti on nyt ekaluokkaa käynyt ja osaa jo aamulla lähteä omikseen ja tulla kotiin eftiksestä yksin. Iso tyttö <3

Pellavapaita mallia Odd Molly goes Patakakkonen

Ensin oli kangas ja sitte pälkähti päähän idea, josta syntyi paita. Paidasta minulle tulee mieleen jollain tavalla ne Patakakkosen kokkien paidat mieleen.

Kangas on pellavasekoitetta Eurokankaan palalaarista. Kaavana käytin Ottobre Woman 2/11 lehdestä Napoli-paidan kaavaa. Muutoksia tein matkan varrella aika paljon. Sain jostain ajatuksen testata kumilankarypytystä, ja koska mallitilkku onnistui hyvin, päätin sitten rypytellä paidan hihansuut. Samaan vauhtia rypytin vielä helmankin, kun innostuin. Ylälankana käytin pinkkiä lankaa tehostevärinä.

Hihansuut, helma ja kaula-aukko on kantattu Lillestoffin farkkujerseyllä. Tein paidasta tarkoituksella hieman ison, mutta kaula-aukko osoittautuikin sitten ihan liian avaraksi. Korjasin asian surauttamalla siihen framilonia. Niskaan tulee nappi tai hakaset, en ole vielä päättänyt (= minulla ei ole vielä sopivaa nappia).

Nämä sovituskuvat eli selfiet sucks! Näistä ei saa koskaan mitään järkevää. Kännykkäkuvinakin ovat vielä rakeisia. Mutta kyllä tästä kai ihan ok paita tuli, ja jopa töihinkin saattaisin voida laittaa!

Vauvalahjoja.

Nämä postaukset ilmestyvät nyt vähän epämääräisessä järjestyksessä, mutta ei se varmaan haittaa. Sukuun on tullut lisää pieniä tyttöjä, kun Siipan veljen perheeseen syntyi toukokuussa pieni tytön tylleröinen, Tiitiäinen. Pienen ristiäisiä vietettiin muuten viime sunnuntaina.

Tein varpajaisiin poikkeuksellisesti pienen pieniä vaatteita vauvalle ja isälle Viljamin Pandasta t-paidan. Tuo Panda-trikoo on aivan ihanan pehmeää, onneksi sitäkin on vielä jemmassa itseä varten :-).

Mutta siis nämä pikkuiset vaatteet. Viljamin Puudelista ja Verson Taimista syntyi puolipotkarit ja Znokin Bambista body. Enpä ole aiemmin näin pieniä tehnytkään. Nyt nämä tosin taitavat olla jääneet jo pieniksi.

Ja se tuoreen isän t-paita. Kaavana käytin Linnelin MIW mies-kaavaa. Mainio peruskaava!

Kiva, kun suvussa on paljon pieniä tyttöjä ja yksi pieni poika, jolle ommella inspiraation yllättäessä!

Kauppakasseja ja pioneja.

Taas on ollut bloggauksessa taukoa. Ommellut olen kyllä ja lenkkeillytkin, mutta iltaisin vaan en ole saanut laitettua tänne mitään.

Eskari päättyi Valtakunnan Prinsessalla jo toukokuun lopussa. Päättäjäisiin tein eskariopeille vuoritetut kauppakassit Vallillan kettukarkkivahakankaasta. Kaavana käytin viinakaupan muovipussia. Metristä kangasta tuli kolme kassia.

Taittelin kassit sievästi pieniin sellofaanipusseihin, joihin kiinnitimme sitten narut ja kortit.

Juhliin tein mekonkin oikein tuhdilla tyllihameella, mutta sitä en ole saanut kunnolla kuvattua. Yhdelle päiväkodin tädille, joka on ollut Valtakunnan Prinsessan hoitaja pisimpään, tein erikseen Marimekon unikkokankaasta pitkäsankaisen kassin, mutta sekin jäi harmikseni kuvaamatta.

Nämä ihanat pionit kukkivat nyt parhaimmillaan. Kukat ovat kooltaan kahden kämmenen kokoisia ja tuoksuvat ihanasti. Vaikka sade ei sinänsä ole minua haitannut, niin nämä menevät vähän hukkaan tällä kelillä.  Onneksemme viikonlopusta on tulossa kaunis ja aurinkoinen!

Itoh hybridi Barzella

Itoh hybridi Going bananas

Niin yksinkertaista.

Niin yksinkertaista se on, nimittäin ompelujumin häätö. Vai onko?

Eilen päätin tehdä tämän lahjuksen alta pois. Se on vekkiakaulustunika Valtakunnan Prinsessan kummitädille Sari Ahokaisen Simply fine -kankaasta. Siitä tuli ihan kiva, toivottavasti käyttäjänkin mielestä!

Kaavana käytin Onion 2035 -kaavaa ilman etukappaleen poikkileikkausta.

Tänään on kiva ilta, sillä huomenna olen jo lomalla! Mikäs sen mukavampaa!

Kerta se on ensimmäinenkin.

Vähän on jäänyt taas tämä blogipostaaminen vähemmälle. Tuntuu, etten ole oikein ehtinyt/jaksanut tehdä mitään. Keväät kylvötkin ovat jääneet tomaatti/paprika-linjalle, enkä taida sisälle enää mitään kylvääkään. Perinteisesti vappuna olen laittanut kasvihuoneen kuntoon ja kesäkukat kylvänyt sinne ruukkuihin.

Mutta nyt kuluneen viikon aikana koneet ovat surisseet ihan mukavaan tahtiin, kaavojakin sain viime viikonloppuna piirrettyä kaikkiaan kahdeksaan vaatteeseen. Talvilomareissu häämöttää ja mukaan pitää saada vähän lahjuksia - siinä yksi syy tähän reippauteen. Siipan vihreätä Herrasmiehet-paitaa en ole vieläkään saanut kuvattua, tulkoon siitä postaus sitten myöhemmin.

En ole koskaan tehnyt bodya, joten oli ilmeisesti aika harjoitella. Hetken mielijohteesta tämän surautin ja samalla aloin saada peittarin tikin kantinkääntäjän kanssa kohdilleen. Hyppytikkiongelman kanssa olen paininut jo ihan liikaa. En minä ollut koskaan neppareitakaan mihinkään kiinnittänyt, joten sitäkin tässä sitten pääsi harjoittelemaan. Onneksi oli ne Lidlin pihdit ja rupunepparit, joilla ensin testailin. Ja kas kummaa, toistaiseksi ovat pysyneet kiinni. Tähän käytin kyllä niitä parempia neppareita :-).

Viime viikonloppuna tein 1-vuotislahjaksi muutaman vaatteen pikku-S:lle. Nämä ovat kyllä kaikki nurjalta puolelta kauhistuttavia harjoituskappaleita, mutta ei tätä tekemättä opi.

Ja tunika kaipaa kaverikseen luonnollisesti ruttuleggarit. Ensimmäistä kertaa kokeilin legsujakin. Näitä tein heti kahdet, toiset koossa 80 cm ja toiset 128 cm. Isommat jäivät kuvaamatta, kun saivat heti osansa tusseista.

Ja sitten halusin vielä tehdä hupparin, jossa on vetoketju vinosti etukappaleella. Tässä kokeilin myös ommella vuoritetun hupun niin, että niskan sauma jää piiloon hupun sisään. Täytyy sanoa, että se kävi näppärästi, kun oli hyvät ohjeet. Ohjeet löysin täältä.

Vieläköhän sitä jotain ehtisi? Keskiviikkona lähtee vasta kone :-). Kaksi työaamua ja sitten onkin talviloma, joka jatkuu aina huhtikuun lopulle saakka. Tässä vielä kuva Lapsimessuilta kantamastani saaliista - Muru, Käpynen ja Verson puoti. Ideoita pukkaa jo, mistä aikaa? Mukavaa ja toivon mukaan keväistä viikkoa!