Viikonlopun jäljiltä.

Ihana ja pitkä viikonloppun lähenee loppuaan. Pääsääntöisesti aika meni ommellessa, lenkkeillessä ja ruokaa laittaessa. juoksukilometrejä kertyi 27, ompeluksia 3. Olen tehnyt päätöksen käydä juoksemassa vähintään kolmena päivänä viikossa. Totaalinen liikkumattomuus syyskuun lopulta lähtien on vienyt veronsa ja kuntoa pitää lähteä taas kasvattamaan lähes nollasta. Jalat jaksaa jo hyvin, mutta syke hyppii edelleen törkeän korkeissa lukemissa. Toivottavasti tilanne on toinen parin viikon päästä :-).

Ja sitten niitä ompeluksia. Surautin itselleni ja Valtakunnan Prinsessalle ihanan pehmeästä merinovillasta tunikat. Esipesin kankaat villaohjelmalla 40 asteessa ja nakkasin vielä päälle päätteeksi villaohjelmalle kuivausrumpuun. On sitten kätevämpää jatkossakin tuo peseminen. En ole ihan päässyt sinuiksi tuon oma paitani kanssa, mutta laitan sen huomenna testiksi töihin, ja katson, kehtaako sitä pitää vaiko ei. En osaa sanoa, kumpi pätkii vastaan: kuosi vai malli. Kaavan käytin Ottobre Square-tunikan kaavaa koossa 170 cm, kun halusin käyttää koko kankaan ja tehdä paidan pitkähihaisena.

Be careful out there, koko 128 levennetyllä ja pyöristetyllä helmalla.

Maatuskamerino, Square-tunika, koko 170 cm.

Ja tässä vielä sneak peak synttärilahjuksesta, jonka tänään ompelin. Tätä en vielä viitsi kokonaisena näyttää :-).

Tämä kääriytyy kohta pakettiin.

Ehkä sitten jo seuraavassa postauksessa, tiedä häntä. Oikein mukavaa alkanutta tammikuista viikkoa kaikille. Vielä yksi tynkäviikko ja sitten päästäänkin normaalirytmiin.

Jalapeñoinspiraatiota.

Näin se vaan viikonloppu jälleen kerran vetelee viimeisiään. Nyt olikin poikkeuksellisen ompeluntäytteinen vapaa. Perjantai-ilta meni jälleen ompeluhaasteen parissa. Kankaan tarjosi Viljamin puoti ja minulle tupsahti vihreää puudelitrikoota. Kiivastahtisen viikonlopun jäljiltä idealaari oli ihan tyhjä, joten vaatimattomilla jutuilla mentiin tällä kertaa. Tässä ryhmähaasteessa meidän ryhmän yhteinen nimittäjä oli puutarha ja porukan nimi siten PuutarhaPuudelit. Ompelusten tuli jollain tavalla kuvastaa tätä puutarhurointia, joten surautin sitten itselleni puutarhurin huivin ja sadonkorjuun tuotoksia varten säilyketölkkien kansiin myssyjä, Myssyt ovat lähinnä jalapeñosäilykkeitä varten, ja siksi aplikoinkin kahteen sievän pienen jalapeñon. Ensimmäinen vaatimaton aplikointikokeilu, mutta ei jäänyt kyllä viimeiseksi. Täytyy vaan harjoitella tuon Singerin kanssa, kun me ei ihan joka asiasta olla yhtä mieltä. Tässä vielä haasteen tuotokset:

Kasvihuone alkaa olla katasrofin partaalla. Jalikset ovat kasvaneet pienen paprikan kokoisiksi, mistä johtuen varret ovat taipuneet ja viistävät melkein maata. Olisi varmaan pitänyt tukea ne kattoon naruilla jo alkukesästä. Nyt se on myöhästä. Kunhan eivät vaan menisi poikki.

Vaikka viikonloppu on ollut ihan lämmin ja aurinkoinenkin, en ole malttanut poistua koneiden äärestä. Sain pari salaista ompelusta tehtyä, mutta niistä lisää myöhemmin. Tänään innostuin korjaamaan mehujäätaikatunikan helman. Nyt se on ihan ok.

Mainitsin tuossa, että emme ole aina Singerin kanssa ihan samalla aaltopituudella. Eilen kaksoisneulan kanssa ompeleminen oli tuskaa, kun alalanka sylttääntyi 5 cm:n välein. Tänään sentään sitten viimeisen omeluksen kanssa, sain yhden kokonaisen pätkän tehtyä ilman yhtään keskeytystä. Tämä vaatisi jo tuuletuksen! Ehkä konekin vaan tarvitsee harjoitusta, en tiedä. Harkitsin kyllä hunajakenno-ommelta ja ajattelin kokeilla sitä seuraavaksi, kun ompelen Valtakunnan Prinsessalle mekon, johon tulee sekä resorikanttaukset että kaksoisommel helmaan. Sitä ennen olisi varmaan kuitenkin syytä ommella se mummun leninki siitä pumpernikkeli (vai mikä sen nyt oli) -kankaasta.

Ihan pelkästään sisällä istumiseksi ei tämä viikonloppu sentään mennyt. Eilen kävin reippaalla juoksulenkillä syksyisessä metsässä ja tänään olin mukana Valtakunna Prinsessa salibandytreeneissä. Tästä on hyvä ponkaista uuteen viikkoon! Rentouttavaa sunnuntai-illan jatkoa!

Kahden tunnin alitus.

Eilen sitten oli, kauden kakkosmatka HCR. Lähdin puolimaratonille käytännössä täysin arvoituksellisessa kunnossa. Lääkekuuri oli loppunut pari päivää sitten, enkä ollut juossu pariin kolmeen viikkoon kuin yhteensä ehkä 30 km. Tavoitteenani oli alittaa maaginen kahden tunnin raja ja sitä silmällä pitäen oli jo etukäteen miettinyt kilometrivauhtitavoitteen.

Vauhdikkaasti lähdin liikkeelle ja aika hyvin pystyin tasaista vauhtia ylläpitämään. Tosin suuri osallistujamäärä valitettavasti aiheuttaa pientä nykimistä lähes koko ajan, mikä omalta osaltaan kuormittaa menoa jonkin verran. Kaikki meni mainiosti, kunnes vähän ennen 16 km merkkipaalua iski väsymys. Tuntui, etten kerta kaikkiaan jaksa pitää enää samaa vauhtia yllä, pohkeet olivat aivan puhki. Mutta kuinka ollakaan, tämän 16 km paalun ohitettuani aloin miettiä, että nyt on matkaan käytetty 1,5 h ja jäljellä on enää 5 km. Jos pystyn pitämään vauhdin alle 6 min/km, alitan varmasti kahden tunnin rajan. Tästä ajatuksesta sain taas voimaa koipiin, mikä lopulta siivitti lopputulokseen 1:55:14. Aika makelta tuntui maaliin tuleminen. Parempaan en olisi tällä treenaamisella pystynyt, mutta mihin pystyisinkään, kun viitsisin hieman tavoitteellisemmin harjoitella. Tämä ajatus mielessä suuntaakin nyt katseeni Tukholman maratonille, joka juostaan 1.6.13.

Luottotossut Asicsen Sky Speedit

Projektia pukkaa.

Käytiin eilen pääkaupunkiseudun toisella laidalla laatikkojen hakumatkalla. Mennessä oli tietysti ihan välttämätöntä poiketa Ikeassa. Jos ei muuten, niin ainakin niitä parin euron muovisia tarjottimia hakemassa. Ovat nimittäin loistoalusta taimiruukuille. Samalla reissulla tarttui haaviin Valtakunnan Prinsessan huoneeseen hylly ja rullakko piirustusvälineitä varten. Ajattelin huomenna ottaa härkää sarvista ja käydä sen kaatopaikan kimppuun, jospa siitä vielä sievän huoneen saisi.

Näin keväisin lähes parasta, mitä tiedän, on hypätä puutarhaan heti töistä tultua. Usein käsilaukkukin jää ulkoportaille, kun on niin kiire tutkia tilukset. Tänään kävin lähinnä läpi vahinkoja. Jänis oli popsinut suihinsa kultasateen ja maistellut myös magnoliaa. Tekisi mieleni singota mokoma otus Suomenlahden yli Eestiin. Yhden kotilonkin pongasin, mutta sen tyydyin jemmaamaan vaan jääkimpaleen alle ruukkuun.

Niin ja ne laatikot. Niistä tulee (huom. tulee - ei tulisi) makuuhuoneeseen kirjahylly. Ne täytyy vaan ensiksi maalata tai petsata tummanruskeiksi. Ja jostain pitää hommata vielä muutama lecaharkko sokkeliksi. Siitä tulee varmasti hieno!

Olen muutaman viikon taistellut sykemittarini kanssa, kun se ei jostain syystä löydä sykettä. Tänään laitoin sitten mittarin, vyön ja lähettimen huoltoon. Nyt sitten jännitetään, ehtiikö se HCR:ksi takaisin. Sykkeellä ei siellä ole niin väliä, mutta vauhtia haluaisin kyllä seurata. Lisää jännitystä elämään tuo orastava flunssa ja karhea kurkku. Tulisi sitten nyt, että olisin taas kahden viikon päästä juoksukunnossa!

Kevät tuntuu etenevän vauhdilla. Toivottavasti viikonloppuna paistaisi aurinko!

Tyttöjen reissulla pohjoisessa.

Olen perinteisesti ajoittanut talvilomani pääsiäisen tienoolle kahdesta syystä; a) vielä ei ole pakko ajoittaa lomaa koulujen hiihtoloma-aikoihin ja b) toisinaan on jo niin lämmintä, että pääsiäisenä pääsee pihalle kuopsuttamaan. Jälkimmäinen ei tänä vuonna näyttänyt toteutuvan, joten päätimme vaihtaa maisemaa napapiirin tuntumaan. Ajan ja rahan säästämiseksi (todellakin - lentoliput tulivat junalippuja halvemmiksi!) lensimme Rovaniemelle palmusunnuntaina ja koituduimme pitkäperjantaina, mukava miniloma mummulassa.

Lomaan kuului aurinkoisia päiviä, ulkoilua (jostain syystä Valtakunnan Prinsessa päätti, että hiihtäminen hänen osaltaan on nyt sitten tässä, ei ikinä enää!) ja juoksulenkkejä. Yhtenä päivänä juoksin perinteisen siltojen lenkin, matkaa kertyi yhteensä 17,5 km. On herkkua juosta reittejä, joita ei koskaan juossut, kun matka taittuu huomaamatta. Yhteensä viime viikon aikana sain kasaan 45 juoksukilometriä, joten tästä on hyvä jatkaa! Erityisesti, kun HCR huhuilee jo kuukauden päässä, eikä Tukholmaankaan ole kuin pari kuukautta aikaa.

Löytöjä!

Koskaan en ole Rovaniemellä käynyt ja tullut tyhjin käsin takaisin. En nytkään. Tällä kertaa vaatekaupat jäivät koluamatta, mutta kirpputorit ravasimme läpi. Ja tietenkin Napapiirillä Marimekon tehtaanmyymälän - se kuuluu vakiopaikkoihin.

Marimekosta löysin kangastilkkuja yllätyspussissa.Yllätyspussissa siksi, ettei pussia saanut avata tutkiakseen tilkkujen kokoa. Rakastan yllätyksiä, ja nämä pussit sopivat minulle paremmin kuin hyvin. Ihan kivan kokoisia tilkkuja pussista paljastuikin. Taidan laittaa agentin asialle, ja hommata vielä toisenkin pussin!

Aikani näitä tilkkupusseja pyöriteltyäni löysin tieni palalaareille. Välillä inspiraatio iskee heti, kuten tällä kertaa. Nähtyäni tämän markiisikankaan tiesin heti, mitä siitä teen. Niinpä kangaspala päätyi ostoskoriini, tosi hetken asiaa mietittyäni.

Kiirastorstaina ravasimme varmaan kaikki kaupungin kirpputorit läpi - ainakin ne suurimmat. Aika paljon oli krääsää ja roinaa, kallista tavaraa tarjolla. Lopulta kuitenkin viimeinen paikka, joka oli vielä keskustan kirppis, palkitsi vaivan. Olen jo pitkään haikaillut maitotonkkia, mutta en ole raaskinut hankkia tai edes yrittänyt niitä mistään löytää. Nyt sellainen kuitenkin tupsahti eteeni kuin tilauksesta, ilman kantta tosin, mutta erittäin hyväkuntoisena. Ihan käsimatkatavarana tämä 50 litran pänikkä ei kotiin saapunut, vaan jäi odottelemaan etelän autokyytiä Rovaniemelle. Samaiselta kipputorilta löysin myös tuon pienen 50-luvun jakkaran. Sekin odotteli löytäjäänsä melkein tuon tonkan vieressä.

Kirpputorikierrokselta riensin sitten vielä ystäväni kanssa "perinteiselle". Laskeskelimme, että olemme suunnilleen 10 vuoden ajan käyneet aina perinteisesti syömässä (jostain syystä aina samassa ravintolassa!) ja parantamassa maailmaa. Niin tälläkin kertaa. Mukava ilta ja aika meni kuin siivillä, vaikka tällä kertaa aloitimmekin jo ajoissa. Eikä iltaa ilman kommelluksia. Saimme jotenkin sytytettyä toisen lautasliinoista tuleen illan päätteeksi!

Kaikki hauska loppuu aikanaan, niin lomakin. Toisaalta kangastilkut alkoivat jo hieman "poltella" kassissa, joten oli jo aikakin päästä ompelukoneen äärelle!

Nasta juttu.

Tänään on sitten ensimmäisen kerran tälle talvelle, tai syksyhän nyt kai vielä on, testattu nastalenkkareiden pito. En tiedä, oliko tämän nyt hieman hätävarjelun liioittelua, mutta nastakausi on nyt kuitenkin korkattu. Ostin vuosi sitten Icebugit, enkä ole katunut. Tossut ovat yllättäen kevyet, hyvät jalassa ja nastat todella pitävät ihan peilijäälläkin. Haittapuolena sitten luonnollisesti lisäsekunnit vauhdissa ja lisälyönnit keskisykkeessä. Tämänpäiväinen lenkki ei ollut sieltä parhaasta päästä. Jonkin asteinen poskiontelovaiva selkeästi on vielä kiusana ja jotenkin vaan ei juoksu kulkenut.

Metsässä oli jännä tunne juosta lumisella radalla, kun ympärillä tuoksui vielä syksyinen metsä. Otin muutaman kauniin pakkaskuvan vielä pihaltakin. Toistaiseksi on vielä linnuille ruusuissa ruokaa, mutta varmuuden suoksi laitettiin jo pähkinöitäkin tarjolle.

Kauniita, eikö totta! Nyt täytyy rientää lenkkisaunaan. Kiva ilta tiedossa, siitä ehkä lisää huomenna. Ihanaa talvista lauantaita itse kullekin!

Lehdet tippuu, lehdet tippuu, nyt syksy jo on!

Viime aikoina on taas tämä bloggailu jäänyt työkiireiden, opiskelun ja muiden harrastusten jalkoihin. Puikot ovat kilisseet kiivaasti ja neuletyöt edenneet ja jotain jopa valmistunutkin. Niistä täytyy tehdä sitten eri postaus kuvien kera.

Kasvihuone on saanut olla ihan omissa oloissaan viime aikoina. Pitäisi saada sen verran itsestään irti, että keräilisin paprikat, tomaatit ja jalapenot talteen, ennen kuin pakkanen ehtii ne viedä. Löysin viime viikonloppuna mainion reseptinkin Dansukkerin sivuilta jalapenojen säilömiseksi. Voi olla, että joulupaketteihin päätyy tänä vuonna säilykkeitä!

Jalapenoja

Viime viikolla hurahti kaksi päivää työasioissa Haikon kartanossa. Ihana syksyinen miljöö houlutteli myös kuvaamaan. Sääli, että kameran nappasin mukaani vasta toisena päivänä, jolloin olikin sateista. Kauniita syksyisiä maisemia siitä huolimatta!

Haikon kartanon päärakennus

Mihinköhän sitä suuntaisi?

Tilasin keväällä, tai talvea se kyllä taisi olla, Ranskasta siemeniä ja pari dahlian juurakkoa. Toisesta en jostain syystä saanut kuvaa otettua ja tätä toista olen hieman odotellut kukkivaksi. No - nyt se kukkii, toivottavasti ei ensi yönä kuitenkaan vielä palellu, koska nuppuja on aukeamatta. Ihana väripilkku muuten jo hieman ränsistyneeseen puutarhaan.

Ranskalainen kaunotar

Ruusunkiulukoita on todella runsaasti meidän ruusuissa. On sitten talvella linnuille syötävää. Nappasin naapurin pihlajan latvastakin kuvan. Sen oksat notkuvat marjoista!

Siippa on tämän viikon työreissussa ja me tytöt talostellaan kahdestaan. Sain eilen tekstiviestin ystävältä, joka kysyi pääsisikö Valtakunnan Prinsessa heille leikkimään tänään. Lupasi hakea tytön vielä päiväkodistakin. Ihana yllätys ja ihanaa, että on tällainen verkosto! Kiitos S. vielä kerran! Otin sitten koko ajan omaan käyttööni ja hilpaisin juoksulenkille. On tosin todettava, että juokseminen työpäivän jälkeen väsyneenä saa kyllä sykkeet ihan eri sfääreihin kuin viikonloppuisin. Olo oli muutenkin kankea eilisen liikuntaleikkikoulun jäljiltä.

Nyt taidan vielä neuloa pari raitaa Keskimmäisen lapaseen ja sitten huilimaan. Huomenna onkin sitten taas jo torstai!

Pippi Långstrump ja muutenkin loistopäivä!

Taas on ehtinyt vettä virrata Porvoonjoessa siitä, kun viimeksi bloggasin. Nyt vihdoin olen saanut toimivan muistikortin kameraani. Kävin maanantaina ostamassa Kingstonin 8 gigabitin hieman nopeamman kortin, jota ei sitten uusi kamerani, ei Siipan vanha kamera, eikä kannettavani tunnistanut. Vein kortin takaisin kauppaan, sain vastaavanlaisen ja sama homma. Kokeilimme sitä kuitenkin vielä Siipan kannettavaan, joka tunnisti sen heti. Omituista. Onneksi setä H. hommasi Expert-messuilta 32 gigasen (!) kortin, joka toimii (jiihaa!) mun uudessa kamerassa ja pääsin sitä vihdoin testaamaan. Ja nappasin sitten heti kuvan kellastuneista tomaateista. Bloggasin niistä jo aikaisemmin ja kummasti ne vaan ovat sisällä kypsyneet :-). Keltaisimmat siirsin pohjalle.

Lemon Tree ja paprikat

Koska oli lauantai ja paljon pihahommia odottamassa, lähdettiin kaupungille kävellen. Täytyy sanoa, että tuo meidän 5-vuotias Valtankunnan Prinsessa on aika sissi. Suhteellisen vähällä marinalla kävelee 2 km kaupungille ja 2 km takaisin kotiin ja siinä välissä vielä ehditään koukata mm. vanhassa kaupungissa tarkistamassa Muumien koti. Tietysti minulla oma lehmäkin ojassa tämän kaupunkireissun osalta. Olemme hankkineet pari Rörstrandin Peppi-mukia, koska ne vaan ovat niin ihania. Sokoksen 3+1 päivillä oli myynnissä uusi Peppi muuttaa Huvikumpuun -muki, jota kokoelmamme suorastaan huusi. Ja kun hintakin oli kohdallaan ja mukeja vielä jäljellä, kotiututimme  niistä yhden meille.

Pippi mukit.

Ja mukien lisäksi tarvitsin ihan välttämättä kokoelmaani lisää bambupuikkoja. Marssin Teetee-shopiin ja onneksi siellä sattui olemaan juuri kaipaamani koot pyöröpuikkohin. Metalliset perintöpuikot eivät vaan enää ole kivoja, kun on näihin bambuisiin tottunut. Alla olevassa kuvassa on työllä ja tuskalla valmiiksi saatu takakappale paitaan. Nyt vaan täytyy saada etukappaleen resori neulottua ja sitten pääsen vaihtamaan langaksi tuon ihanan Novita Puron, sitä on niin mukava ja nopea neuloa!

Jaakko Selinin suunnittelema neule Novita-lehdestä Syksy 2012.

Kaupunkieissulla mukaan lähti Novitan Rose Mohairia. Ajattelin Valtakunnan Prinsessalle neuloa siitä Skappel-neuleen.

Viime maanantaina me Lindexin VIPit saimme tilaisuuden päästä nettishoppaamaan Missoni Lindex-vaatteita ennen muita. Siis ne, jotka sattuivat pääsemaan läpi nettikauppaan, lataamaan ostoskoriin tavaraa, ja vielä maksuvaiheessa oikeasti saamaan haluamansa. Tämä kampanja ei kuitenkaan mennyt ihan kuin Strömsössä. Jos onnellisesti sattui pääsemaan maksuvaiheeseen asti, niin silloin viimeistään tuli ilmoitus, että haluamaasi määrää ei ole varastossa, yeah right! Päätin, että pitäköön Lindex riepunsa, ostan vaikka aitoa Missonia, jos on pakko saada!

No kävin sitten kuitenkin ihan myymälässä huvikseni katsomassa, josko jotain olisi vielä keskiviikkona jäljellä - ja olihan siellä vaikka mitä. Naisten vaatteet eivät kuitenkaan olleet ihan sitä, mitä kuvittelin, ja lähinnä olinkin kiinnostunut löytämään Valtakunnan Prinsessalle jotain kivaa. Löysinhän minä, enemmän kuin olisin nettishoppaillut, vain ja ainoastaan siksi, koska Siippa oli mukana. Yhden tunikan varasin jopa mallinuken päältä.

Missoni Lindex.

Torstaina hakiessani varaamaani tunikaa, tarttui mukaani myös itselleni jotain  - kengät luonnollisesti.

Äidille ballerinat - Missoni Lindex.

Otsikoin postauksen loistopäiväksi. Ja niin se olikin. Voisin melkein sanoa, että juoksin tänään lenkin, joka oli best ever! Hyvä vauhti ja hyvät sykkeet! Loppuosa matkasta tosin nousuvoittoista, ja sykkeet pääsivät nousemaan turhan korkealle, kun en malttanut hiljentää vauhtia. Siitä huolimatta aivan loistavaa. Tunnusluvut syke avg 144 ja pace 6:06 min/km. Ihanaa!

Illan kruunasi hyvä mutteripannukahvi ruoan jälkeen. Meillä täällä Porvoossa on ihana siirtomaatavarakauppa Skafferi. Ostimme sieltä taannoittain Havanna-kahvia papuina. Se on rommilla ja suklaalla maustettua kahvia - aivan taivaallista jälkiruoaksi.

Kahvimylly ja mutteripannu.

Tästä on hyvä jatkaa lauantai-iltaa tai yöksi tämä on jo tainnut kääntyä. Jospa huomenna saisi puutarhahommiakin tehtyä! Mutta nyt vielä nautiskellaan olosta!

Fallen Lemon tree.

Tänään oli taas vuorossa kaunis syyspäivä. Tiistait ovat meillä melkoista haipakkaa, kun Valtakunnan Prinsessan pitää ehtiä liikkariin viideksi. Itse vetäsin lenkkikamppeet niskaan ja kirmailin juoksulenkille, kun liikkarilainen oli saatu kunnialla jumppasaliin. Ulkona oli mitä mainioin lenkkeilysää. Ihana raikas ja happirikas ilma! Suunnilleen kymppi tuli juostua. Mukana menossa Asicsen DS Trainerit (vielä sisäänajossa) ja Garminin Forerunner 610, johon olen ollut enemmän kuin tyytyväinen! Olen sitä nyt reilun vuoden testannut ja mainio vekotin se on.

Lenkiltä palattuani kipaisin vielä kasvihuoneeseen, kun yön aikana oli taas yksi tomaatin taimien tukinaru mennyt poikki. Tällä kertaa oli vuorossa nyt sitten mun silmäterä, Lemon tree -runkotomaatti. Virittelin siinä sitten uutta narua ja katkaisin tottakai yhden tomaattitertun. Nyt on sitten kulhollinen vihreitä tomaatteja sisällä odottamassa kellastumista. Nuo muutamat keltaiset ovat siinä roolimalleina.

Huomasimme sunnuntaina paikallislehdestä, että Fröbelin Palikat ovat tulossa konsertoimaan vielä tällä viikolla. Eikun kipin kapin maanantaina lippuja hakemaan. Siippa lupasi viedä Valtakunnan Prinsessan konserttiin. Fröbelit ovat hyviä, olen ne kahdesti nähnyt. Ensimmäisen kerran 13 vuotta sitten, kun Teini oli 2 vuotias. Ihan pikkuisen enemmän tykkään kyllä Sås och Koppista ja nimenomaan niistä ruotsinkielisistä lauluista.

Huomenna onkin sitten jo keskiviikko ja illalla tiedossa treffit muutaman ihanan ystävän kanssa. Mukavaa nähdä heitäkin taas pitkästä aikaa :-). Mutta nyt tartun neuletyöhön. Paidan takakappaleessa ollaan jo kainaloiden kohdalla eli voiton puolella. Varsin kituliaasti se on edennyt, mutta kohta pääsen toisen kappaleen ja toisenlaisen langan kimppuun.

Leppoisaa iltaa!

PS. Kamerakin on jo lähtenyt keskusvarastolta. Nyt täytyy vaan äkkiä hommata vielä muistikortti, niin pääsen sitten heti testaamaan.

Nyt on jo syyskuu.

Niin. Syksy on sitten aluillaan. Mutta ei se mitään, syksy on mielestäni paras vuodenaika ikinä! Viime sunnuntaina kävimme Henttalassa syysmarkkinoilla kauniissa aurinkoisessa säässä. Sen päälle vielä pyrähdys yhtä kaunissa syksyisessä sienimetsässä - täydellinen sunnuntai!

Syksy on myös paras aika tehdä taas ryhtiliike elämässä. Keväällä kipeytynyt jalka ei tykännyt sateisesta Tukholman maratonista kesäkuun alussa ja podinkin sitä sitten koko kesän. Suositteluista huolimatta en taipunut vaihtoehtoisiin harjotteisiin, vaan lusmuilin kaksi kuukautta ihan täysin. Ja sen kyllä huomasi elokuun alussa. Ensimmäiset juoksulenkit olivat T-U-S-K-A-A! Puupökkelöillä juokseminen oli kaikkea muuta kuin riemastuttavaa. Yllättäen juoksu kuitenkin lähti sujumaan ja tossut ovat kiidätteet askeleitani jo lähes entiseen malliin. Siipan tilaama RoadID on siis sekin päässyt jo mukaan lenkille. Niin - ja siihen ei tullut tekstiä No CPR, vaikka siitä herjaa heitimmekin. RoadID on siis ranneke, johon saa mm. ICE henkilön nimen ja puhelinnumeron, jos vaikka kesken lenkin ojaan kuukahtaa. Kuvassa näkyvän pinkin lisäksi tilasin violetin vaihtorannekkeen. Minut tuntevat saattavat ihmetellä värivalintoja.

Syksyn myötä on aika myös korjata kasvihuoneen satoa. Kurjaa vain, etteivät tomaatit ja paprikat ehdi valmistua. Tai paprikathan voi syödä vihreinäkin. Jalapeno-sadosta on sen sijaan tulossa hyvinkin runsas. Kunpa vain jostain löytyisi hyviä säilöntäohjeita!

 

Keväällä tilasin Eestistä kärhöjä. Yksi niistä kuoli, mutta kolme muuta säilyivät hengissä ja kaksi jopa kukki. Tässä kuvassa ehdoton suosikkini Rooguchi, lajiketta en nyt kyllä mitenkään muista, mutta kaunis se on kyllä.

Puutarhainnostus alkaa hiipua näin syksyn tullen ja mielenkiinto siirtyy käsitöihin. Uusimmasta Novita-lehdestä on tekeillä yksi neule kovalla kiireellä, jotta se ehtisi valmistua ennen seuraavan numeron ilmestymistä. Mekkotehdas-kirjakin odottaa vastahuolletun ompelukoneen vieressä. Intoa ja halua olisi tehdä yhtä ja toista, mutta mistä niitä tunteja saisi vuorokauteen lisää?