Wannabe copycat.

Piti osallistua tämän viikon ompeluhaasteeseen ja tehdä copycat jostain jonkun muun tekemästä ompeluksesta. No minullahan oli suunnitelma selvä ja tänään sitten ompelin. Hah - tuli luettua säännöt huonosti. Ompeluksen piti olla sellainen, jota ei ole aikaisemmin tullut tehtyä. Tämä nyt sattumoisin on jo kolmas tällainen. Jostain ihmeellisestä yhteensattumasta onnistuin hankkimaan itselleni palan tätä Verson puodin mustavalkoista Paratiisin puutarha -neulosta. Tämä erä myytiin nimittäin minuutissa loppuun. Tällä kertaa napsusormeni oli siis riittävän nopea. Kangasta tuli sittemmin vielä ennakkomyyntiin lisää ja hetken mietin, josko olisi tilannut lisää, mutta en sittenkään. Liika on liikaa, eikä joka vaatteen tarvitse olla samaa kangasta. Ihana tämä on! Kaavana taas kerran Onion 2035 ja kauluksena tuo vekkikaulus. On tullut jo tavaksi pistää maanantaisin jotain uutta omatekemää töihin päälle.

 

On muuten ensimmäinen kerta, kun saan kankaan vaatteeksi alle viikkossa sen saapumisesta. 

Tuleva viikko tulee olemaan äärimmäisen kiireinen. Torstaiaamuna lähden messuille Saksaan ja siellä vierähtäänkin sitten reilu viikko. Toivottavasti sen jälkeen saisi edes hivenen hengähtää ja päästä takaisin normaalielämään. Tuntuu, että viime viikot ovat menneet ihan sumussa, enkä ole oikein saanut otetta mistään.

Talitintit laulelivat tänään uutterasti kevätlauluaan. Jospa tämä lumi nyt sulaisi pois. Voimia alkavaan viikkoon!

Metsäkissa goes pitsi.

Niin sitä ollaan taas ladattu akkuja tämä viikonloppu ompelun parissa. Ollaan toki ehditty lumesta ja lauhemmasta säästäkin nauttia. Ja hyvästä ruuasta. Olen jatkanut kangaspinojen madaltamista. Tällä kertaa käsittelyyn pääsivät eläinkuosit - marjanallet ja metsäkissa. Paapiin marjanalleista tein jo joulupakettiin tunikan, mutta nyt saksin loput itselleni. Otin pitkän tauon jälkeen esiin Linnelin MIW-kaavan. Piirsin sen uudestaan ja päätin kokeilla jotain ihan yksinkertaista.

Kankaasta kehkeytyi v-aukkoinen tunika tuolla vekkikauluksella ilman mitään muuta erityistä. Peittarissakin oli valkoiset langat. Ja tästä tulikin sitten tavoitepaita, eli aikamoinen makkarankuori tällä hetkellä. Trikoo on niin ihana pehmoista, että tähän tavoitteseen on päästävä!

Sitten otin esille sitten Pehemiän metsäkissaneuloksen. Tästä en pitänyt alkuun lainkaan, mutta sitten sitä oli vain saatava. Tovin se on jo marinoitunut tuolla kangaskasassa. Ideoita kissan ympärillä on pyörinyt jos jonkinmoista. Tänäänkin vielä pähkäilin hupparin tai piippukauluspaidan välillä. Tällainen siitä sitten tuli.

 

Metsäkissan pehmeää puolta toin esiin pitsivetoketjulla sekä resoreihin ommelulla puuvillapitsillä. Hihat ovat ylipitkät pitkien resorien vuoksi, mutta ei se haittaa. Vähän kyllä harmittaa, että keskellä kaulusta kissat eivät kohtaa miehustan kanssa, niskassa kylläkin, mutta sen kanssa nyt on vaan elettävä. Tässä vielä lähikuva hihansuun pitsistä.

Vähän alan kyllä jo toistaa itsenäni. Eilen leikkelin Murun pupuneuloksesta Valtakunnan prinsessalle hupparin etu- ja takakappaleet yllättäen Be careful out there-kaavalla. Sen kun saan tehtyä, niin sitten on kyllä piirrettävä jotain ihan uutta! Sokerikallot vonkuvat jo päästä vaatteeksi, mutta millä kaavalla, sitä en ole vielä päättänyt.

Mukavaa helmikuista viikon alkua! Kovaa vauhtia mennään kevättä kohti. Ensi viikolla on chilitkin jo kylvettävä!