Kupariset vetoketjut.

Nyt on mekon aika. Tämä mekkoni sai insipiraationsa kuparisista vetoketjuista.

Syksyllä olimme ompeluporukan kanssa Tukholmassa Syfestivaleilla ja samalla reissulla kävimme myös muun muassa Stoff & Stillillä pariinkiin otteeseen. Heidän kuvastoaan selatessa iskin silmäni kuparisiin vetoketjuihin ja yhteen mekkoon. Sellainen oli saatava. Täsmäisku seuraavana päivänä S&S:lle ja tarvikkeet kärryyn. Stoff & Stilin kaavat ovat siitä kivoja, ettei niitä tarvitse pahemmin piirellä. Paketissa on valmiiksi leikatut kaavat yhdessä koossa.

Kangas minulla olikin jo valmiiksi hankittuna. Siitä tosin olin alaunperin ajatellut legginsejä, sittemmin jakkua. Lopulta siitä tulikin mekko. Neulos on alkusyksyllä hankitty Henrttonimen Marimekosta. Se joustaa todella ihanasti.

Mekon osat lojuivat leikattuina hyvän aikaa, kunnes sain huivin joululahjaksi. Se sopi täydellisesti mekkoon, niinpä se piti saada ommeltua valmiiksi. Taskujen vetoketjujen ompelu ei sujunut ongelmitta, ja siinä hommassa meinasi verisuonikin katketa päästä. Seuraavasta mekosta jätän ne suosiolla pois. Mutta loppu hyvin, kaikki melkein ok. Näin mekko ja huivi sopivat yhteen. Nyt vaan lomaillaan ensin vapaat loppuun ja sitten mietitään, josko tässä kehtaisi töihin mennä.

I heart Panda.

Rakastan joustocollegea. Ohutta, paksumpaa, kunhan se joustaa. Erityisesti pidän tästä Viljamin Puodin Panda-joustocollarista. En ole raaskinut tätä(kään) leikellä, mutta vihdoin ja viimein sain toteutettua pitkään ajatustasolla muhineen vaatesetin Valtakunnan Prinsessalle. Tunikan musta joustocollege on Käpyseltä, aivan ihanan pehmoista sekin. Kanttaukset ja taskupussit tein Pandasta.

Panda suorastaan kinusi päästä leggareiksi. Kaavana olen käyttänyt Ottobren Ropinaa koossa 128, nyt kun vauhtiin pääsin ja tajusin, miten nopeasti sivusaumattomat legginsit valmistuu. Nämä on tehty tosi pienillä saumanvaroilla. Lahkeet ovat aavistuksen ylipitkät, kun tuo meidän neiti ei vielä ihan ole kokoa 128.

Tunikan, vai onko tuo nyt sitten mekkostunika, pohjana käytin Ottobren Princess castle -kaavaa. Olen äärettömän laiska piirtämään uusia kaavoja, joten päädyin soveltamaan tuosta, koska siinä oli taskut valmiina kaavassa. Yhdistin vaan etukappaeet yhdeksi. Saman tein luonnollisesti takakappaleille. Huppu on puolestaan muokattu Ottobren Pentagram-hupparin hupun kaavasta. Hupparitunika on kokoa 128 sekin. Kanttaus vastusti tänään totisesti. Purin toisen hihansuun, toisen taskunsuun ja hupun reunan kertaalleen. Onneksi, sillä lopputulos korjattuna oli onnistunut!

Näytin aamupäivällä kankaan Valtakunnan Prinsessalle ja kerroin suunnitelmista. Näistä taisi tulla ihan lempparit, erityisesti leggareista <3. Olen itsekin tyytyväinen tähän settiin, ompelujälki paranee vaan koko ajan.

Ihan ensimmäiseksi tein tänään kuitenkin neidille Letti-leggarit. Olen ollut hieman kahden vaiheilla tekisinkö Letti-legsut itselleni, mutta päädyin kuitenkin täyttämään nuorimman toiveen. Kangasta on kuitenkin vielä sen verran jemmassa, että saan siitä itselleni paidan. Puhumattakaan valkopohjaisista Leteistä ja Letti-joustocollegesta, joita jemmasta myös löytyy.

Lettejä sulle eli vaatetta ekaluokkalaiselle.

Jotenkin tämä koulun alkaminen on kaikin puolin yllättänyt. Enää ei pueta päälle sitä, mikä ei kärsi siitä, jos jotain kaatuu päälle, vaan nyt pitää pukea jotain siistiä, jolla kehtaa mennä ihmisten ilmoille. Mikä ihana syy ommella!

Olen ihan hullantunut Vimman Letti-kankaaseen. Näköjään kuopuskin, sillä hän halusi itselleen tunikan juuri siitä kankaasta. Leggareihin valikoitui Lillestoffin farkkujersey, jota uskaltauduin ostamaan kesälomareissulla Rovanimellä Ottobrelta kaikista ei niin mairittelevista kokemuksista huolimatta. Ottobrella kertoivat nimittäin palauttaneensa yhden erän ja tämän pitäisi olla parempaa. Ainakin meillä tämä on kestänyt käyttöä, eikä langannousuja ole toistaiseksi ilmaantunut. Näillä on hyöritty polvillaan lattialla ja hiulattu housunkoppaa tuolilla.

Tunikassa kaavana on Ottobren Owl princess ja legsut on tehty Ropinan kaavalla, molemmat kokoa 128 cm.

Blingbling-penaali ekaluokkalaiselle

Koulun alkua edeltävänä viikonloppuna tajusin, että meillä on kohta ekaluokkalainen, joka tarvitsee repun lisäksi kirjanpäällystysmuovia ja penaalin. Lähdimme sitten viimeisenä lomapäivänä tyttöjen reissulle Helsinkiin hurvittelemaan ja ajatuksena oli myös löytää se penaali. Täytyy sanoa, että niissä kaupoissa, joissa kävimme valikoima ei ollut kummoinen ja kun vihdoin löysimme Marimekolta pussukan, joka kuopukselle kelpasi, ei hän saanut sitä auki. Siinä sitten välttääkseni konfliktin ehdotin, että minä tekisin Marimekon puuvillasta kynäpussin. No se kelpasi. Kangas vain muuttui matkan varrella tähän myttyyn:

Silppusin vanhat revenneet farkkuni ja pelastin Uffipussista Marimekon trikoopaidan. Kaavan piirsin vetoketjun pituuden mukaan, ja voilá - tällainen siitä sitten tuli:

Tein pohjasta hieman pyöreän ja ompelin toiseen saumaan lenkin, josta voi pitää kiinni, kun sulkee vetoketjun.

 

Tikkasin vetoketjun päältä vielä vaaleansinisellä metallilangalla. Testitilkku onnistui loistavasti, mutta tässä ompelu tökki, vaikka minulla oli käytössä metallilangoille tarkoitettu neulakin. Taisi kangas vaan olla liian paksua. Vetelin kuitenkin pariin kertaan molemmat puolet, että varmasti tulee näkyviin. Vetoketjuna käytin Karnaluksista ostamaani kiiltävää vetskaria, mutta kiilteet kyllä kuluivat pois jokaisella ketjunvedolla.

Minä olisin tyytynyt tähän, mutta ei Valtakunnan Prinsessa. Piti saada kiiltoa, ja olinkin hätäpäissäni luvannut vielä silitellä kimallekalvosta jonkun kuvion. No, yksi kalvo ei tietenkään riittänyt. Ja lisäksi laitettiin vielä silitetäviä strasseja. 

Kaikista tärkeintä oli muistaa kiinnittää vetoketjuun tämä pieni sininen lintu :-).

Hyvin on penaali toiminut ja kiva, että omatekemä vielä kelpaa kouluun. Pari viikkoa neiti on nyt ekaluokkaa käynyt ja osaa jo aamulla lähteä omikseen ja tulla kotiin eftiksestä yksin. Iso tyttö <3

Pellavapaita mallia Odd Molly goes Patakakkonen

Ensin oli kangas ja sitte pälkähti päähän idea, josta syntyi paita. Paidasta minulle tulee mieleen jollain tavalla ne Patakakkosen kokkien paidat mieleen.

Kangas on pellavasekoitetta Eurokankaan palalaarista. Kaavana käytin Ottobre Woman 2/11 lehdestä Napoli-paidan kaavaa. Muutoksia tein matkan varrella aika paljon. Sain jostain ajatuksen testata kumilankarypytystä, ja koska mallitilkku onnistui hyvin, päätin sitten rypytellä paidan hihansuut. Samaan vauhtia rypytin vielä helmankin, kun innostuin. Ylälankana käytin pinkkiä lankaa tehostevärinä.

Hihansuut, helma ja kaula-aukko on kantattu Lillestoffin farkkujerseyllä. Tein paidasta tarkoituksella hieman ison, mutta kaula-aukko osoittautuikin sitten ihan liian avaraksi. Korjasin asian surauttamalla siihen framilonia. Niskaan tulee nappi tai hakaset, en ole vielä päättänyt (= minulla ei ole vielä sopivaa nappia).

Nämä sovituskuvat eli selfiet sucks! Näistä ei saa koskaan mitään järkevää. Kännykkäkuvinakin ovat vielä rakeisia. Mutta kyllä tästä kai ihan ok paita tuli, ja jopa töihinkin saattaisin voida laittaa!

Vauvalahjoja.

Nämä postaukset ilmestyvät nyt vähän epämääräisessä järjestyksessä, mutta ei se varmaan haittaa. Sukuun on tullut lisää pieniä tyttöjä, kun Siipan veljen perheeseen syntyi toukokuussa pieni tytön tylleröinen, Tiitiäinen. Pienen ristiäisiä vietettiin muuten viime sunnuntaina.

Tein varpajaisiin poikkeuksellisesti pienen pieniä vaatteita vauvalle ja isälle Viljamin Pandasta t-paidan. Tuo Panda-trikoo on aivan ihanan pehmeää, onneksi sitäkin on vielä jemmassa itseä varten :-).

Mutta siis nämä pikkuiset vaatteet. Viljamin Puudelista ja Verson Taimista syntyi puolipotkarit ja Znokin Bambista body. Enpä ole aiemmin näin pieniä tehnytkään. Nyt nämä tosin taitavat olla jääneet jo pieniksi.

Ja se tuoreen isän t-paita. Kaavana käytin Linnelin MIW mies-kaavaa. Mainio peruskaava!

Kiva, kun suvussa on paljon pieniä tyttöjä ja yksi pieni poika, jolle ommella inspiraation yllättäessä!

Kauppakasseja ja pioneja.

Taas on ollut bloggauksessa taukoa. Ommellut olen kyllä ja lenkkeillytkin, mutta iltaisin vaan en ole saanut laitettua tänne mitään.

Eskari päättyi Valtakunnan Prinsessalla jo toukokuun lopussa. Päättäjäisiin tein eskariopeille vuoritetut kauppakassit Vallillan kettukarkkivahakankaasta. Kaavana käytin viinakaupan muovipussia. Metristä kangasta tuli kolme kassia.

Taittelin kassit sievästi pieniin sellofaanipusseihin, joihin kiinnitimme sitten narut ja kortit.

Juhliin tein mekonkin oikein tuhdilla tyllihameella, mutta sitä en ole saanut kunnolla kuvattua. Yhdelle päiväkodin tädille, joka on ollut Valtakunnan Prinsessan hoitaja pisimpään, tein erikseen Marimekon unikkokankaasta pitkäsankaisen kassin, mutta sekin jäi harmikseni kuvaamatta.

Nämä ihanat pionit kukkivat nyt parhaimmillaan. Kukat ovat kooltaan kahden kämmenen kokoisia ja tuoksuvat ihanasti. Vaikka sade ei sinänsä ole minua haitannut, niin nämä menevät vähän hukkaan tällä kelillä.  Onneksemme viikonlopusta on tulossa kaunis ja aurinkoinen!

Itoh hybridi Barzella

Itoh hybridi Going bananas

Niin yksinkertaista.

Niin yksinkertaista se on, nimittäin ompelujumin häätö. Vai onko?

Eilen päätin tehdä tämän lahjuksen alta pois. Se on vekkiakaulustunika Valtakunnan Prinsessan kummitädille Sari Ahokaisen Simply fine -kankaasta. Siitä tuli ihan kiva, toivottavasti käyttäjänkin mielestä!

Kaavana käytin Onion 2035 -kaavaa ilman etukappaleen poikkileikkausta.

Tänään on kiva ilta, sillä huomenna olen jo lomalla! Mikäs sen mukavampaa!

Kerta se on ensimmäinenkin.

Vähän on jäänyt taas tämä blogipostaaminen vähemmälle. Tuntuu, etten ole oikein ehtinyt/jaksanut tehdä mitään. Keväät kylvötkin ovat jääneet tomaatti/paprika-linjalle, enkä taida sisälle enää mitään kylvääkään. Perinteisesti vappuna olen laittanut kasvihuoneen kuntoon ja kesäkukat kylvänyt sinne ruukkuihin.

Mutta nyt kuluneen viikon aikana koneet ovat surisseet ihan mukavaan tahtiin, kaavojakin sain viime viikonloppuna piirrettyä kaikkiaan kahdeksaan vaatteeseen. Talvilomareissu häämöttää ja mukaan pitää saada vähän lahjuksia - siinä yksi syy tähän reippauteen. Siipan vihreätä Herrasmiehet-paitaa en ole vieläkään saanut kuvattua, tulkoon siitä postaus sitten myöhemmin.

En ole koskaan tehnyt bodya, joten oli ilmeisesti aika harjoitella. Hetken mielijohteesta tämän surautin ja samalla aloin saada peittarin tikin kantinkääntäjän kanssa kohdilleen. Hyppytikkiongelman kanssa olen paininut jo ihan liikaa. En minä ollut koskaan neppareitakaan mihinkään kiinnittänyt, joten sitäkin tässä sitten pääsi harjoittelemaan. Onneksi oli ne Lidlin pihdit ja rupunepparit, joilla ensin testailin. Ja kas kummaa, toistaiseksi ovat pysyneet kiinni. Tähän käytin kyllä niitä parempia neppareita :-).

Viime viikonloppuna tein 1-vuotislahjaksi muutaman vaatteen pikku-S:lle. Nämä ovat kyllä kaikki nurjalta puolelta kauhistuttavia harjoituskappaleita, mutta ei tätä tekemättä opi.

Ja tunika kaipaa kaverikseen luonnollisesti ruttuleggarit. Ensimmäistä kertaa kokeilin legsujakin. Näitä tein heti kahdet, toiset koossa 80 cm ja toiset 128 cm. Isommat jäivät kuvaamatta, kun saivat heti osansa tusseista.

Ja sitten halusin vielä tehdä hupparin, jossa on vetoketju vinosti etukappaleella. Tässä kokeilin myös ommella vuoritetun hupun niin, että niskan sauma jää piiloon hupun sisään. Täytyy sanoa, että se kävi näppärästi, kun oli hyvät ohjeet. Ohjeet löysin täältä.

Vieläköhän sitä jotain ehtisi? Keskiviikkona lähtee vasta kone :-). Kaksi työaamua ja sitten onkin talviloma, joka jatkuu aina huhtikuun lopulle saakka. Tässä vielä kuva Lapsimessuilta kantamastani saaliista - Muru, Käpynen ja Verson puoti. Ideoita pukkaa jo, mistä aikaa? Mukavaa ja toivon mukaan keväistä viikkoa!

Pomppufiilis.

Tämä sunnuntaiaamupäivä sujui mukavasti ommellen. Siipan Dandy menit saa vielä odottaa, sillä sain vihdoin tehtyä jo pitkään puolittain leikattuna olleen hupparin Valtakunnan Prinsessalle. Huppari jäi kesken helmikuisen tiukan työrupeaman ja sitä seurananeen pitkän työreissun vuoksi. Luonnollisesti myös flunssa vei veronsa ompelulta.

Kankaaksi valikoitui Kangashamstereista ostamani Murun pupuneulos ja Kestovaippakaupan musta ja pinkki joustocollege. Kaavana jälleen kerran itseäni toistaen Be careful out there koossa 128 lisättynä taskuilla.

Hihansuissa on pinkki resori, helmassa musta. Hupun vuoritin pinkillä joustocollegella. Samasta kankaasta tein taskupussitkin. Peittarin kanssa hieman vielä taistelin hyppytikkiongelman parissa. Taskunsuiden kanttaukset ajelin kahteen kertaan, koska kantinkääntäjän kanssa tuli hyppyjä.

Ihan kiva huppari tästä tulikin. Kyllä tällä kelpaa nyt hyppiä. Taitaa se päästä tänään myös Robinin keikallekin pomppimaan :-)!

Tuluskukkaro.

Nyt oli aika tehdä jotain ennentekemätöntä ja sellaista, jota on vaan työntänyt tuonnemmaksi. Minulla näitä aiheita ovat mm. nepparit, napinlävet ja kukkaro. Naistenpäivän kangasta oli jäänyt sopivasti jäljelle kukkaroa varten, joten tuumasta toimeen. Yhdessä pienessä kukkarossa ei ole juurikaan ommeltavaa, mutta näperrettävää senkin edestä. Ja siitä minä en vaan tykkää. Kukkaronkehysten kiinnittäminen oli T-U-S-K-A-A. En vaan jaksa keskittyä tuollaiseen, ja vielä kun sormetkin olivat ihan liimassa. Arrghh! No valmista tuli kaikesta huolimatta. Itse piirsin kaavatkin ja sen kyllä huomaa, vähän on kukkaro keturallaan. Tein vielä avainrenksun sinne sisälle, ja siitäkin meinasi tulla ongelma. Kuvausta varten putsasin enimmät liimat kehyksistä kynsilakanpoistoaineella. Nyt ei muuta kuin lisää kukkaronkehyksiä ja siedätyshoitoa kehiin!!!

Seuraavaksi jonossa odotteeleekin Käpysen Emerald Herrasmiehet-joustocollege. Siitä pitäisi siipalle tehdä paita. Josko huomenna ehtisin. Huomenna tosin mennään eskarilaisen kanssa Robinin keikaille Taidetehtaalle. Tunnelmaan virittäydyimme tänään katsomalla keikkataltiointia DVD:ltä :-). Rentouttavaa lauantai-illan jatkoa!

Sokerihiiri meets savolainen supermies.

Kyllä juuri näin. Vituiksmän meinasi tuhota koko paidan. Ajattelin sunnuntaina ommella ihan peruspertsaa 1-vuotislahjaksi nopeasti ja helposti. Toisin kävi. Turasin tunti toisensa jälkeen purkaen ja purkaen. Testaten tikkiä ja taas purkaen. Vaihdoin jopa paitaan etukappaleen, koska ajattelin, etten kehtaa alkuperäistä ideaa käyttää. Jostain syystä en ole saanut peittarin säätöjä kohdalleen ja paksuja kohtia ommellessa sakä myös kantatessa kone tekee hyppytikkiä. Ja paljon.

Mutta siis se paita. Tällainen etukappale siihen piti tulla. Lintutasku aarteille ja kaikki. Mutta ei. Taskunsuun molemmin puolin tikki oli surkeaa, joten purkuun menee.

Hetken piti miettiä, mitä tilalle, kun tämä idea oli jo kiinnittynyt verkkokalvoilleni. Onneksi minulla on nykyään ehtymättömät kangasvarastot (melkein) ja kaivelin sieltä ihanaista Verson puodin sokerihiirtä. Paita siis valmistui eilen ja pöksyt tänään töiden jälkeen. Koska kanttaaminen ei onnistunut peittarilla, ja kyllästyin säätöjen etsimiseen, sovelsin hihansuiden huolittelun. Saumuroin niihin suikaleet Verson Taimia ja peitetikkasin ne sitten hihanpuolelta kiinni, jotta kangas ei olisi liian paksua. Saman tein kaula-aukollekin. Hihansuista tuli ihan kivat ja tuo Taimi on suloisen pehmeää. Tuo ruskea joustofrotee on Kestovaippakaupasta. Paidan kaavana on Ottobren Lil' darling ja housuissa kaavana on Ottobren Giant triangle, molemmat kokoa 80 ja muokattuina.

 Tämä setti kääriytyy huomenna pakettiin ja lähtee ensi hätään pikku S:lle 1-vuotislahjaksi. Ja nyt on tuuletuksen paikka: täti taitaa olla ensimmäistä kertaa jotakuinkin ajoissa liikkeellä!

Naistenpäivä ja kirkkoveneveivi.

Vaikka naistenpäivä on vasta huomenna, sitä on jo ehditty viettää tänään. Päivällä saimme töissä kakkua, kun yksi valveutunut mieshenkilö oli sellaisen hoksannut meille hankkia. Kakku oli luonnollisesti suklaakakku. Myös tämäniltainen ompeluhaaste liittyi naistenpäivään, sillä yllätyspaketista kuoriutui Naistenpäivän kangas. Näillä tarvikkeilla lähdettiin liikkeelle:

Vaikka kuosi ei varsinaisesti kuulu lemppareihin, ja osasin kyllä tätä odottaakin, ajatus siitä, mitä tästä ompelen syntyi jo hyvissä ajoin. Pimpparautapöksyt ihan pyjaman housujen virkaan.

Kankaita on taas tullut tilatuksi, ja kohta niitä alkaa tupsahdella ovista ja ikkunoista. Pientä ompelujumia on pidellyt, mutta jospa tässä taas pääsisi surautteluun kiinni. Pitäisi saada syntymäpäivälahjoja ja tuliaisiakin tehdyksi!

Mukavaa viikonlopun alkua kaikille. Huomenna suuntaamme Keravalle tapaamaan Rovaniemen mummua ja pappaa.

Wannabe copycat.

Piti osallistua tämän viikon ompeluhaasteeseen ja tehdä copycat jostain jonkun muun tekemästä ompeluksesta. No minullahan oli suunnitelma selvä ja tänään sitten ompelin. Hah - tuli luettua säännöt huonosti. Ompeluksen piti olla sellainen, jota ei ole aikaisemmin tullut tehtyä. Tämä nyt sattumoisin on jo kolmas tällainen. Jostain ihmeellisestä yhteensattumasta onnistuin hankkimaan itselleni palan tätä Verson puodin mustavalkoista Paratiisin puutarha -neulosta. Tämä erä myytiin nimittäin minuutissa loppuun. Tällä kertaa napsusormeni oli siis riittävän nopea. Kangasta tuli sittemmin vielä ennakkomyyntiin lisää ja hetken mietin, josko olisi tilannut lisää, mutta en sittenkään. Liika on liikaa, eikä joka vaatteen tarvitse olla samaa kangasta. Ihana tämä on! Kaavana taas kerran Onion 2035 ja kauluksena tuo vekkikaulus. On tullut jo tavaksi pistää maanantaisin jotain uutta omatekemää töihin päälle.

 

On muuten ensimmäinen kerta, kun saan kankaan vaatteeksi alle viikkossa sen saapumisesta. 

Tuleva viikko tulee olemaan äärimmäisen kiireinen. Torstaiaamuna lähden messuille Saksaan ja siellä vierähtäänkin sitten reilu viikko. Toivottavasti sen jälkeen saisi edes hivenen hengähtää ja päästä takaisin normaalielämään. Tuntuu, että viime viikot ovat menneet ihan sumussa, enkä ole oikein saanut otetta mistään.

Talitintit laulelivat tänään uutterasti kevätlauluaan. Jospa tämä lumi nyt sulaisi pois. Voimia alkavaan viikkoon!

Metsäkissa goes pitsi.

Niin sitä ollaan taas ladattu akkuja tämä viikonloppu ompelun parissa. Ollaan toki ehditty lumesta ja lauhemmasta säästäkin nauttia. Ja hyvästä ruuasta. Olen jatkanut kangaspinojen madaltamista. Tällä kertaa käsittelyyn pääsivät eläinkuosit - marjanallet ja metsäkissa. Paapiin marjanalleista tein jo joulupakettiin tunikan, mutta nyt saksin loput itselleni. Otin pitkän tauon jälkeen esiin Linnelin MIW-kaavan. Piirsin sen uudestaan ja päätin kokeilla jotain ihan yksinkertaista.

Kankaasta kehkeytyi v-aukkoinen tunika tuolla vekkikauluksella ilman mitään muuta erityistä. Peittarissakin oli valkoiset langat. Ja tästä tulikin sitten tavoitepaita, eli aikamoinen makkarankuori tällä hetkellä. Trikoo on niin ihana pehmoista, että tähän tavoitteseen on päästävä!

Sitten otin esille sitten Pehemiän metsäkissaneuloksen. Tästä en pitänyt alkuun lainkaan, mutta sitten sitä oli vain saatava. Tovin se on jo marinoitunut tuolla kangaskasassa. Ideoita kissan ympärillä on pyörinyt jos jonkinmoista. Tänäänkin vielä pähkäilin hupparin tai piippukauluspaidan välillä. Tällainen siitä sitten tuli.

 

Metsäkissan pehmeää puolta toin esiin pitsivetoketjulla sekä resoreihin ommelulla puuvillapitsillä. Hihat ovat ylipitkät pitkien resorien vuoksi, mutta ei se haittaa. Vähän kyllä harmittaa, että keskellä kaulusta kissat eivät kohtaa miehustan kanssa, niskassa kylläkin, mutta sen kanssa nyt on vaan elettävä. Tässä vielä lähikuva hihansuun pitsistä.

Vähän alan kyllä jo toistaa itsenäni. Eilen leikkelin Murun pupuneuloksesta Valtakunnan prinsessalle hupparin etu- ja takakappaleet yllättäen Be careful out there-kaavalla. Sen kun saan tehtyä, niin sitten on kyllä piirrettävä jotain ihan uutta! Sokerikallot vonkuvat jo päästä vaatteeksi, mutta millä kaavalla, sitä en ole vielä päättänyt.

Mukavaa helmikuista viikon alkua! Kovaa vauhtia mennään kevättä kohti. Ensi viikolla on chilitkin jo kylvettävä!