Kauppakasseja ja pioneja.

Taas on ollut bloggauksessa taukoa. Ommellut olen kyllä ja lenkkeillytkin, mutta iltaisin vaan en ole saanut laitettua tänne mitään.

Eskari päättyi Valtakunnan Prinsessalla jo toukokuun lopussa. Päättäjäisiin tein eskariopeille vuoritetut kauppakassit Vallillan kettukarkkivahakankaasta. Kaavana käytin viinakaupan muovipussia. Metristä kangasta tuli kolme kassia.

Taittelin kassit sievästi pieniin sellofaanipusseihin, joihin kiinnitimme sitten narut ja kortit.

Juhliin tein mekonkin oikein tuhdilla tyllihameella, mutta sitä en ole saanut kunnolla kuvattua. Yhdelle päiväkodin tädille, joka on ollut Valtakunnan Prinsessan hoitaja pisimpään, tein erikseen Marimekon unikkokankaasta pitkäsankaisen kassin, mutta sekin jäi harmikseni kuvaamatta.

Nämä ihanat pionit kukkivat nyt parhaimmillaan. Kukat ovat kooltaan kahden kämmenen kokoisia ja tuoksuvat ihanasti. Vaikka sade ei sinänsä ole minua haitannut, niin nämä menevät vähän hukkaan tällä kelillä.  Onneksemme viikonlopusta on tulossa kaunis ja aurinkoinen!

Itoh hybridi Barzella

Itoh hybridi Going bananas

Kerta se on ensimmäinenkin.

Vähän on jäänyt taas tämä blogipostaaminen vähemmälle. Tuntuu, etten ole oikein ehtinyt/jaksanut tehdä mitään. Keväät kylvötkin ovat jääneet tomaatti/paprika-linjalle, enkä taida sisälle enää mitään kylvääkään. Perinteisesti vappuna olen laittanut kasvihuoneen kuntoon ja kesäkukat kylvänyt sinne ruukkuihin.

Mutta nyt kuluneen viikon aikana koneet ovat surisseet ihan mukavaan tahtiin, kaavojakin sain viime viikonloppuna piirrettyä kaikkiaan kahdeksaan vaatteeseen. Talvilomareissu häämöttää ja mukaan pitää saada vähän lahjuksia - siinä yksi syy tähän reippauteen. Siipan vihreätä Herrasmiehet-paitaa en ole vieläkään saanut kuvattua, tulkoon siitä postaus sitten myöhemmin.

En ole koskaan tehnyt bodya, joten oli ilmeisesti aika harjoitella. Hetken mielijohteesta tämän surautin ja samalla aloin saada peittarin tikin kantinkääntäjän kanssa kohdilleen. Hyppytikkiongelman kanssa olen paininut jo ihan liikaa. En minä ollut koskaan neppareitakaan mihinkään kiinnittänyt, joten sitäkin tässä sitten pääsi harjoittelemaan. Onneksi oli ne Lidlin pihdit ja rupunepparit, joilla ensin testailin. Ja kas kummaa, toistaiseksi ovat pysyneet kiinni. Tähän käytin kyllä niitä parempia neppareita :-).

Viime viikonloppuna tein 1-vuotislahjaksi muutaman vaatteen pikku-S:lle. Nämä ovat kyllä kaikki nurjalta puolelta kauhistuttavia harjoituskappaleita, mutta ei tätä tekemättä opi.

Ja tunika kaipaa kaverikseen luonnollisesti ruttuleggarit. Ensimmäistä kertaa kokeilin legsujakin. Näitä tein heti kahdet, toiset koossa 80 cm ja toiset 128 cm. Isommat jäivät kuvaamatta, kun saivat heti osansa tusseista.

Ja sitten halusin vielä tehdä hupparin, jossa on vetoketju vinosti etukappaleella. Tässä kokeilin myös ommella vuoritetun hupun niin, että niskan sauma jää piiloon hupun sisään. Täytyy sanoa, että se kävi näppärästi, kun oli hyvät ohjeet. Ohjeet löysin täältä.

Vieläköhän sitä jotain ehtisi? Keskiviikkona lähtee vasta kone :-). Kaksi työaamua ja sitten onkin talviloma, joka jatkuu aina huhtikuun lopulle saakka. Tässä vielä kuva Lapsimessuilta kantamastani saaliista - Muru, Käpynen ja Verson puoti. Ideoita pukkaa jo, mistä aikaa? Mukavaa ja toivon mukaan keväistä viikkoa!

Lempitunika.

Kankaiden yöstä on ja kaksi viikkoa aikaa. Kaikki tilaamani kankaat kotiutuivat käytännössä alle viikossa. Yhdestä on jo ommeltu, mutta sitä ei voi vielä näyttää, koska kuuluu sarjaan "Salaiset ompelukset". Sunnuntaina sitten :-). Tässä vielä kuva saaliistani. Kaikki eivät olleet alenkankaita. Ikasyrin kruunuvelouria ja Paapiin marjanalleja tuli lähes puolimetriä tilattua enemmän, muitankin kutakin lähes 10 cm extraa. Verson vaahterasateen ja Paapiin marjanallet varaan itselleni, samoin linnunradan ja Ikasyrin sydänvelourin. Harmittaa vaan hieman, etten tilannut sittenkin oranssia linnunrataa vihreän sijaan, mutta on tuo oliivikin ihan kaunis väri.

Kankaiden yön valvomisen jälkeen seuraavana päivänä oli sitten ihan pakko ommella itselleni tunika, koska eihän minulla ollut mitään päällepantavaa anopin syntymäpäiville. No, siispä saksin ihanaakin ihanamman punaisen soulbird-kankaani ja testasin suositun Onion 2035 -kaavan. Arvoin Linnelin MIWin ja Onionin välillä, mutta halusin kokeilla tuota jälkimmäistä. Tulos oli ihana! Ensinnäkin tuo kangas on aivan ihanaa jerseytä, pehmeää ja ihanaa. Mallikin oli juuri minulle sopiva - lempparitunika. Jätin etukappaleen kokonaiseksi, ja laitoin sekä hihansuihin että helmaan framilonia. Framilonin takia jouduin kanttaamaan helman resorilla. Ensi kerralla helmaan laitan ihan tavallista kuminauhaa. Onneksi tätä punaista Soulbirdiä on vielä puolet jäljellä :-). Ja harmaatakin metri. Ihan mun suosikkikankaani.

Tämä viikkoa alkoi hieman hitaasti, kun maantai vierähti täällä kotona sairastuvalla. Valtakunnan Prinsessalle nousi yllättäen kuume. Minä tein sitten töitä kotoa parhaani mukaan. Välillä piti kuitenkin laitella kynsiä, ne kun jäivät halloweenina laittamatta.

Viime sunnuntaina sain vihdoin ja viimein tyhjennettyä kesäkukkien ruukut ja hoidettua kasvihuoneen talvilevolle. Muutama lehtikasa vielä makoilee pihalla, mutta muuten talvi saa jo tulla!

Onnistumisen iloja.

Minusta tuntuu, että siitä on jo liki 100 vuotta, kun viimeksi sain tänne jotain postattua. Paljon on lankaa kulunut ja saumoja ratkottu tässä välillä! Kuviakin olen räpsinyt, mutta en vaan ole saanut niitä tänne asti. Jotain siis olen saanut aikaiseksi, vaikka töissä oli varsinainen kiire jakso, jolloin iltaisin suunnilleen kaaduin aina sänkyyn. Ja silloinkin piti ommella. Yhtenä syksyn kiireisimmällä viikolla hoksasin, että ompelenpa itselleni vielä kotelomekon yhtiön juhliin. Haloo!

Aletaanpas purkaa kuvaruuhkaa (ei sitä nyt ihan niin paljoa ole, kun annan ymmärtää). Ottobren Princess Castlen kaavalla olen tehnyt jo kolme mekkoa, ja yksi lojuu vielä UFO-kasassa. Tämä viimeisin valmistunut tuli Teinin ja Esiteinin pikkusisikolle 4-vuotislahjaksi. Ihan ei 1,5 metristä kangasta tule kolmea pitkähihaista princess castlea, vaan Valtakunnan Prinsessan mekkoon pitää lisätä jotain muuta. Ehkä sekin tässä vielä jonain päivänä valmistuu.

Princess castle, koko 110

Ja sitten siihen kotelomekkoon. En enää muista, mistä minulle moinen viiraus iski, mutta hyvä niin. Sain ajatuksen tehdä Eurokankaan palalaareista löytyvästä miesten housukankaasta itselleni kotelomekon työnantajan juhliin. Mekko valmistui keskiviikkona, kun juhlat olivat perjantaina. Minulle jäi siis torstai aikaa käydä kaupoilla, mikäli homma olisi mennyt pieleen. Mutta ei mennyt, se istui päälle kuin hansikas. Tämä Armani-lajitelman villakangas on aivan ihanaa. Vuorina on miesten paitakangasta, niinikään EK:n palalaarista. Hintaa koko komeudelle kaikkinensa ehdottomasti maksimissaan 15 euroa. Työaikaa ei ole laskettu mukaan. Kaavana minulla oli Ottobre Woman 5/2012-lehdestä kotelomekon kaava, jota en muokannut lainkaan. Tein yhtä kokoa suuremman, koska Ottobren hihat ja hiha-aukot ovat usein kovin kapeita. Sivusaumoista hävisi saumavaroihin ja saumurointeihin jokunen sentti. Ruusuke on hakaneulalla kiinni. Se on tehty Mekkotehdas-kirjan ohjeella rullapäärmeellä tästä samasta villakankaasta. Voilá - olen ylpeä kokonaisuudesta!

Sitten pukkasi taas ideoita riiheen. Hoksasin, että teenpäs anopille syntymäpäivälahjaksi jotain puuvillaneuloksesta. Ei kun tilausta tekemään ja kankaan saapuessa tiesin, mitä siitä surautellaan. Käytin Jokatyypin kaavakirja II:sta ja siitä neulemekon kaavaa. Nämä Majapuun/Pehemiän neulokset ovat aivan ihanaa materiaalia!

JTKK II - neulemekko/tunika

 
Valtakunnan Prinsessakin sai kankaan rippeistä itselleen tunikan. Muokkailin Ottobren (yllättäen taas) Mimiella-kaavaa lehdestä 6/2011. Lähinnä käytin sitä yläosan ja erityisesti hihojen tekemiseen, helman piirsin itse. Hihojen pyöriöt ja hihansuut on rypytetty framilonilla. Tätää kaavaan tulen varmasti uudestaan käyttämään!

Sydäntunika, koko 116/122

Ja sitten lopuksi tämä Marimekon Pumpernikkeli-kangas. Voi itku, miten ihanan kevyttä ja pehmeää tämä puuvillabatisti onkaan! Onneksi sitä jäi sen verran, että saan itselleni tällaisen pussihihapaidan, kuin Sinkkuelämää leffassa Samathalla. Tämä ompelemani liehuhelmamekko menee äidilleni. Yläosaan käytin SK l/2012 -lehdestä kotelomekon kaavaa. Helma on käytännössä kaksi 85x170 cm palaa, jotka on ommeltu yhteen ylhäältä. Yläosa on vuoritettu valkoisella puuvillabatistilla. Kangas on kai viime kevään Marimekon ysmyiltä, jos oikein olen ymmärtänyt.

Kankaiden yössä viime perjantaina tuli riekuttua vähän liiankin kanssa, ja nyt vaan odotellaan saalista saapuvaksi. Tänään tupsahti postilaatikkoon myös Linnelin Make It Work MIES-kaava, jospa sitä viimein perheen miespuolisetkin saisivat jotain itsetehtyä ylleen!

Jotta pysyttäisiin edes hieman blogin nimen puitteissa, niin sain kasvimaan talviteloille eilen ja kasvihuoneestakin rojut ulos. Muutamia tomaatteja on vielä sisällä kypsymässä. Viikko sitten säilöin habanero-sadon Dansukkerin hyväksi havaitsemallani Säilötyt chilit-resptillä. Vielä emme ole niitä testanneet, mutta tulisia ovat - sen tiedän.

Habanerot ennen....

... ja jälkeen.

Kameran käyttäjä olisi voinut pyyhkiä purkin kyljen ennen kuvan ottamista! Näihin tunnelmiin, mukavaa viikonalkua kaikille :-)!

Jalapeñoinspiraatiota.

Näin se vaan viikonloppu jälleen kerran vetelee viimeisiään. Nyt olikin poikkeuksellisen ompeluntäytteinen vapaa. Perjantai-ilta meni jälleen ompeluhaasteen parissa. Kankaan tarjosi Viljamin puoti ja minulle tupsahti vihreää puudelitrikoota. Kiivastahtisen viikonlopun jäljiltä idealaari oli ihan tyhjä, joten vaatimattomilla jutuilla mentiin tällä kertaa. Tässä ryhmähaasteessa meidän ryhmän yhteinen nimittäjä oli puutarha ja porukan nimi siten PuutarhaPuudelit. Ompelusten tuli jollain tavalla kuvastaa tätä puutarhurointia, joten surautin sitten itselleni puutarhurin huivin ja sadonkorjuun tuotoksia varten säilyketölkkien kansiin myssyjä, Myssyt ovat lähinnä jalapeñosäilykkeitä varten, ja siksi aplikoinkin kahteen sievän pienen jalapeñon. Ensimmäinen vaatimaton aplikointikokeilu, mutta ei jäänyt kyllä viimeiseksi. Täytyy vaan harjoitella tuon Singerin kanssa, kun me ei ihan joka asiasta olla yhtä mieltä. Tässä vielä haasteen tuotokset:

Kasvihuone alkaa olla katasrofin partaalla. Jalikset ovat kasvaneet pienen paprikan kokoisiksi, mistä johtuen varret ovat taipuneet ja viistävät melkein maata. Olisi varmaan pitänyt tukea ne kattoon naruilla jo alkukesästä. Nyt se on myöhästä. Kunhan eivät vaan menisi poikki.

Vaikka viikonloppu on ollut ihan lämmin ja aurinkoinenkin, en ole malttanut poistua koneiden äärestä. Sain pari salaista ompelusta tehtyä, mutta niistä lisää myöhemmin. Tänään innostuin korjaamaan mehujäätaikatunikan helman. Nyt se on ihan ok.

Mainitsin tuossa, että emme ole aina Singerin kanssa ihan samalla aaltopituudella. Eilen kaksoisneulan kanssa ompeleminen oli tuskaa, kun alalanka sylttääntyi 5 cm:n välein. Tänään sentään sitten viimeisen omeluksen kanssa, sain yhden kokonaisen pätkän tehtyä ilman yhtään keskeytystä. Tämä vaatisi jo tuuletuksen! Ehkä konekin vaan tarvitsee harjoitusta, en tiedä. Harkitsin kyllä hunajakenno-ommelta ja ajattelin kokeilla sitä seuraavaksi, kun ompelen Valtakunnan Prinsessalle mekon, johon tulee sekä resorikanttaukset että kaksoisommel helmaan. Sitä ennen olisi varmaan kuitenkin syytä ommella se mummun leninki siitä pumpernikkeli (vai mikä sen nyt oli) -kankaasta.

Ihan pelkästään sisällä istumiseksi ei tämä viikonloppu sentään mennyt. Eilen kävin reippaalla juoksulenkillä syksyisessä metsässä ja tänään olin mukana Valtakunna Prinsessa salibandytreeneissä. Tästä on hyvä ponkaista uuteen viikkoon! Rentouttavaa sunnuntai-illan jatkoa!

Puolikas kurpitsa ja syyskuun kukkijoita.

Niin siinä vaan taas kävi, että viikonloppu vetää viimeisiään. Viime aikoina elämä on mennyt lähes pelkäksi ompeluksi, mutta tänään en ehtinyt muuta kuin sovitella kaavoja kankaanpalalle :-). Olin Valtakunnan Prinsessan kanssa käymässä Keravalla, ja siellä vierähtikin koko päivän. Yllätyksenä tuli puhelu perhetutulta, ja sen seurauksena meille kotiutui puolikas talvikurpitsa. Taitaan huomisilta vierähtää säilönnän merkeissä. Ainakin pikkelsiä ja hilloketta taidan siitä tehtailla.

 Auringonkukkia on viimekesäisistä taimista kylväytynyt pitkin nurmikkoa etupihalle, mutta tämä hauska "Teddybear" on ihan itse kylvetty yksilö. Kasvaa tyytyväisenä keskellä kasvimaata kolme kertaa korkeampana kuin pussinkyljessä kerrottiin.

Teddybear

Uskokaa tai älkää, tämä salkoruusu on musta! Harmitus oli suuri, kun innolla odotin mustaa kukkaa ja sitten sieltä tulikin tällainen. Siemenpussin kyljessä lukee ihan selvästi Jet black, mutta joka ikinen kylvämäni taimi oli pinkki.

Lopuksi vielä kollaasi muista kukkijoista. Nuo ensimmäisen kuvan kosmoskukat ovat viimevuotisten siementaimia, kukkivat komeasti :-)!

Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä aloittaa taas uusi työviikko. Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille!

The kumisaappaat.

Sain äitienpäivälahjaksi kumisaappaat, ruskeat ruusuvartiset Garden girlit. Valitettavasti ne olivat liian pienet ja menivät vaihtoon. Liki kaksi kuukautta odottelin, jospa saisin kyseisistä saappaista isomman koon, mutta viime lauantaina tuli viesti, että loppu ovat. Sitten vaan pähkäilemään, mitä tilalle. Hetken jouduin miettimään, mutta sitten päädyin näihin, todella katu-uskottaviin, tai ehkä tässä tapauksessa puutarhauskottaviin kumppareihin! Siippa lahjoi minut vielä noilla ruusuisilla puutarhahanskoilla. Kyllä nyt kelpaa möyhiä multaa!

Garden girl kumpparit ja puutarhahanskat

Juoksemisen ja puutarhuroinnin lisäksi olen hurahtanut ompelemiseen, tai tällä hetkellä pikemminkin kankaiden ja käsityölehtien hamstraamiseen. Tänään olikin sitten postilaatikkoon ilmestynyt uusin Ottobre kids ja uusintapainos vuoden 2009 ensimmäisestä numerosta, jonka olin Ottobren sivustolta itselleni klikkaillut. Uusintapainoksen kaupantekijäisenä tuli vielä tuo puinen kokeshi-nukke :-). Turha lienee mainita, että tilasin tuon Ottobre-lehden sekä sen naisten Ottobren ihan kotiin, ettei tarvitse irtonumeroita ostella 8-). Ja kun klikkailun makuun olen päässyt, tilasin eilen Ottobren alennusmyynnistä Etsystä pari metriä erilaisia trikookankaita. Menee vielä muutama viikko, ennenkuin pääsen Ottobren kauppaan Rovanimelle, joten piti varmistaa, etten jää ilman alekankaita... Kun se saumuri vielä kolahtaisi postilaatikkoon, niin pääsisi silläkin koeajolle!

Ottobre kids 1/2009 & 4/2013

Työviikkokin on jo lipsahtanut yli puolen välin, kun huomenna on jo torstai. Tänään sain taas erän kesäkukkia ruukkuihin, jospa sen urakan saisi huomenna päätökseen. Tämä ihana kaunis punainen kärhö kukkii aivan valtoimenaan! Olen tämän muutama vuosi sitten jostain syksyn poistomyynnistä hankkinut ja unohtanut ruukkuineen päivineen hankeen talveksi. Pari vuotta sitten sain sen multaan ja nyt se palkitsee minut runsaalla kukinnallaan. Tähän kuvaan ja näihin tunnelmiin päätän tämän postauksen. Ihanaa keskiviikkoa kaikille!

Puutarhan kaunottaria ja vanhoja ikkunoita.

Tänään on ollut puuhapäivä, ainakin osittain. Töistä lähdettiin kauheaa ravia, jotta ehdittäisiin käyttää Valtakunnan Prinsessa kotona vaatteiden vaihdossa ja viedä sitten samaa vauhtia kaverisynttäreille. Tuon parituntisen synttäriajan käytin sitten ainakin osittain hyödykseni. Sain vihdoin tuettua kurkut kasvihuoneessa. Se on vaan jäänyt tekemättä, ja nyt oli korkea aika ryhtyä toimeen. Eilen sain erikoislähetyksen pohjoisesta, kun mummu ja pappa piipahtivat meillä kylässä. Nyt minäkin olen saanut pitkään haaveilemani kärhön, sen Kamtsatkankärhön. Kiitos kuuluu rakkaalle pikkuveljelle tästä lahjoituksesta. Siitä tuli kertaheitolla puutarhan toinen silmäterä. Ja mummulle terveisiä, se on nyt päässyt maahan pois säkistä :-).

Niin vaatimaton...

...mutta niin kaunis!

 Ja se toinen silmäterä, se on tämä Itoh hybridi -pioni Barzella. Tänä vuonna siinä oli kaksi komeaa kukkaa. Sääli vain, että se kukki niin kovin nopeasti.

Otsikossakin mainitaan vanhat ikkunat. Niitä kävimme tänään kasan hakemassa. Minussa taitaa asua pieni (tai ehkä vähän suurempikin) Sulo Vilén, koska tämä tavaran hamstraaminen - kun halavalla sain - lähtee välillä lapasesta. No, nämä ikkunat olivat kuitenkin aarre sinänsä, kiitos siitä ystävälleni. Ihan pikkuruisia ne eivät ole, korkeutta 190 cm ja leveyttäkin 50-60 cm. Aika näyttää, mitä näistä aarteista joskus tulee.

Mutta palataanpas vielä puutarhan pariin. Sormustinkukkia meillä rehottaa vähän siellä sun täällä. Kauniita kun ovat, en raaski niitä poiskaan repiä. Autotallin nurkalla kasvaa ihan omassa rauhassa soran keskellä yksinäinen sormustinkukka, jonka kukan halkaisija on useita senttejä. Aika hulppean kokoinen kukka.

Ja tämä. En nyt mitenkään jaksa muistaa mikä tämä on. Viime kesänä näitä kylvin, joten perenna se on. Ja kovasti näyttää kerrotulta minikokoiselta ritarinkannukselta. Ihan hauska uusi tuttavuus!

Tulipa tässä nyt kerrakseen puutarhajuttuja, mutta se nyt kuuluukin tämän blogin luonteeseen. Tämä puutarhan hoito on myös välineurheilua, mutta siitä lisää ensi kerralla! Mukavaa Marianpäivän iltaa kaikille!

Pellavaa ja vanhoja pitsejä.

Tänään kävi todellinen tuuri. Menin aamulla heti kello 10 jälkeen piipahtamaan läheisellä kirpputorilla. Satuin sopivasti loossin luo, jonne eräs vanha nainen toi juuri tavaraa. Iski silmäni ensimmäiseksi vanhoihin kirjailtuihin pöytäliinoihin, 2 ja 3 euroa kappale!! Sitten huomasin vanhoja lakanapitsejä, hmm. Spets 1,5 m, hinta 0,20 e... Häh! Siis 20 senttiä pitsistä. Sen enempiä miettimättä hamstrasin kaikki valkoiset pitsit, kaikkiaan 11 m ja hintaa yhteensä 2 euroa. Pöydältä löysi tiensä koriini vielä suurehko painava pellavapöytäliina, jonka oletan olevan käsin kangaspuilla kudottu sekä toinen pienempi ja ohuempi pellavaliina. Lopuksi koriini hypähti vielä sinipunainen ruutukangas. Kerran minullakin on onnea kirpputorilla!

Löytöjä!

Torstaina kävin hätäisesti Eurokankaassa, mainostivat 20% alennusta kaikista kankaista. Aikani palalaareja kaiveltuani iskin silmäni vaaleansiniseen sisustuskankaaseen, joka osoittauikin sitten Laura Ashleyn kankaaksi. Aluksi ajattelin, että ostan vain puolet palasta, mutta en sittenkään raaskinut jättää osaa siitä kauppaan. Kotiin lähti sitten 3 metriä kangasta, josta en vielä tiedä, mitä siitä tulee.

Laura Ashley, olisikohan jotain 2008 mallistoa?

Valtakunnan Prinsessa on pyytänyt perhoskangasta. Nyt alennuksen myötä raaskin ostaa ihan rullasta sitä ja takkipa siitä taitaa tulla  - sitten jossain vaiheessa.

Nyt alkaa pikkuhiljaa painaa päälle Valtakunnan Prinsessan ja Esiteinin syntymäpäiväkekkerit ja sen jälkeen taimikasvatus. Kurkku ja kesäkukat sekä pavut pitäisi saada pikkuhiljaa multaan kasvihuoneeseen. Kasvihuonetta pestessäni viime viikonloppuna sain seurakseni sisiliskon, eikä se poloinen älynnyt lähteä edes karkuun, kun sitä Valtakunnan Prinsessan kanssa lähietäisyydeltä tutkailtiin.

Tänään kirppikselle jäi vielä käyttämättömät Minna Parikat. Ajattelin tässä pari päivää niitä sulatella ja miettiä, haluanko ne vai en. Mukavaa alkaa viikkoa - tiedossa on onneksi taas lyhyt työviikko!

Harjaterästä ja obeliskeja.

Nyt ne ovat täällä, obeliskit nimittäin. Näin vuosi sitten erään ranskalaisen puutarhanettikaupan sivuilla aivan ihanat obeliskit ja aloin haaveilla samantyyppisistä. Niiden tekoa viriteltiin jo viime kesänä, mutta projekti meni syystä tai toisesta saveen. Tänä keväänä etsiskelin sitten apujoukkoja omien verkostojeni kautta. Hyvä Ystäväni lupautui auttamaan ja minä lupasin hänelle Siipan avuksi. Ja tadaa - nyt ne ovat valmiit. Kaikki neljä. Yksi neljän tunnin rutistus sisältäen materiaalien haut ja valmista tuli. Näitä täytyy aina vähän väliä käydä ikkunasta ihastelemassa. Korkeutta näillä komistuksilla on kolme metriä, rinkuloitten halkaisija alhaalla 50 cm ja ylhäällä 30 cm. Kyllä nyt kelpaa kärhöjen kiipeillä! Viiniköynnöskin alkaa varmaan tuottaa satoa ihan eri tavalla, kuin maassa makaamalla :-). Kiitos kaunis vielä tekijöille!

Viiniköynnös ja obeliski.

Yksi näistä etsii vielä paikkaansa pihalla, mutta sillekin on jo kärhöt tilattu. Niin, ja tekijöillä on kuulemma tilauskirjat nyt kiinni, mutta jaan mielelläni piirustukset kiinnostuneille. Materiaalina on 8 mm harjateräs, joka on lähes yhtä halpaa kuin saippua. Harjaterästä meni tasan 70 m ja hintaa materiaaleille tuli yhteensä 30 e. Työn osuus on sitten tarina erikseen.

Työviikko lähenee vihdoin loppuaan ja huomenna vielä viimeinen rypistys ennen viikonloppua. Vihdoin ovat myös nämä ruukkunarsissit puhjenneet kukkaan ulkona. Tänään saatiin hankittua kasvusäkit ja nyt olisi enää kasvihuoneen kevätsiivous jäljellä. Sitten pääsee ulkokylvöihin käsiksi. Laitan loput kesäkukat ja vihannekset kasvihuoneeseen ruukkuihin kasvamaan. Todetusti toimii. Tämän kuvan myötä toivottelen teille aurinkoista viikonlopun odotusta!

Projektia pukkaa.

Käytiin eilen pääkaupunkiseudun toisella laidalla laatikkojen hakumatkalla. Mennessä oli tietysti ihan välttämätöntä poiketa Ikeassa. Jos ei muuten, niin ainakin niitä parin euron muovisia tarjottimia hakemassa. Ovat nimittäin loistoalusta taimiruukuille. Samalla reissulla tarttui haaviin Valtakunnan Prinsessan huoneeseen hylly ja rullakko piirustusvälineitä varten. Ajattelin huomenna ottaa härkää sarvista ja käydä sen kaatopaikan kimppuun, jospa siitä vielä sievän huoneen saisi.

Näin keväisin lähes parasta, mitä tiedän, on hypätä puutarhaan heti töistä tultua. Usein käsilaukkukin jää ulkoportaille, kun on niin kiire tutkia tilukset. Tänään kävin lähinnä läpi vahinkoja. Jänis oli popsinut suihinsa kultasateen ja maistellut myös magnoliaa. Tekisi mieleni singota mokoma otus Suomenlahden yli Eestiin. Yhden kotilonkin pongasin, mutta sen tyydyin jemmaamaan vaan jääkimpaleen alle ruukkuun.

Niin ja ne laatikot. Niistä tulee (huom. tulee - ei tulisi) makuuhuoneeseen kirjahylly. Ne täytyy vaan ensiksi maalata tai petsata tummanruskeiksi. Ja jostain pitää hommata vielä muutama lecaharkko sokkeliksi. Siitä tulee varmasti hieno!

Olen muutaman viikon taistellut sykemittarini kanssa, kun se ei jostain syystä löydä sykettä. Tänään laitoin sitten mittarin, vyön ja lähettimen huoltoon. Nyt sitten jännitetään, ehtiikö se HCR:ksi takaisin. Sykkeellä ei siellä ole niin väliä, mutta vauhtia haluaisin kyllä seurata. Lisää jännitystä elämään tuo orastava flunssa ja karhea kurkku. Tulisi sitten nyt, että olisin taas kahden viikon päästä juoksukunnossa!

Kevät tuntuu etenevän vauhdilla. Toivottavasti viikonloppuna paistaisi aurinko!

Koulintaa ja kangasmaniaa.

Taimikylvöjä on kiva tehdä. Siementen itämistä ja taimien kasvua on kiva seurata. Kasvimaata ja kasvihuonetta on kiva hoitaa. Mutta taimien kouliminen sucks! Argh! Tänään oli kuitenkin pakko astua mukavuusalueen ulkopuolelle ja ryhtyä toimeen, jotta jotain saisi edes pelastettua kuihtumiselta. Paljon sainkin (tjaa - paljon on kyllä aika suhteellinen käsite) koulittua, mutta vielä olisi koulittavaa vaikka ja kuinka, kun ei poiskaan raaskisi heittää hyvin itäneitä taimia. Ja alkaa taas olohuoneessakin loppua tila kesken! *Huokaus* Toisaalta syksyllä on kyllä sitten mukavaa nakerrella selleriä ja popsia makeita tomaatteja.

Viidakko ennen ja jälkeen koulinnan.

Eurokankaassa (se kun on lähes ainoa kangaskauppa näillä main) on tullut ravattua viime viikkojen aikana enemmmän kuin viiteen vuoteen yhteensä. Palalaarit ovat oikeita aarreaittoja :-). Kivoja kankaita sopuhintaan! Mekot ovat tietysti ensimmäisenä mielessä, mutta eilen välähti, että paria löytöä voisi käyttää kahden tuolin päällystämiseen, kunhan vaan osaisin päättää kumpaa! Valtakunnan Prinsessalla ja Siipalla oli sama näkemys. Istuinten alkuperäinen väri on vihreä.

Kummasta tuolille uusi takki?

Ja niitä mekkokankaita. Niitä on sitten tullut taas hamstrattua. Näitä tulisi kiva mekko: ruutukangas liehuvaksi helmaksi ja tuosta turkoosipohjaisesta yläosa.

Tai näistä. Nämä ovat ainoat pakasta ostetut kankaat, kaikki muut on pengottu laareista. Ihastuin tuohon ranskalaiseen aiheeseen.

Ja tämä oli minusta yksi parhaista löydöistä. Tämän näen jo Mekkotehtaan Elina-mekkona. Kiitos ideasta M.!

Nyt pitäisi enää vaan ryhtyä toimeen ja laittaa ompelukone surisemaan! Ajankäyttö on siis organisoitava uusiksi :-).

Lumipeite on humahtanut viimeisen viikon aikana puoleen. Sinivuokotkin ovat jo kukassa koko seinustan leveydeltä. Ihanaa keväistä viikkoa vaan kaikille!

Rouva Kananen ja sinivuokot.

Pääsiäistä olen tänä vuonna jälleen viettänyt talviloman merkeissä. Viimeisiä päiviä viedään, mutta nautitaan niistä vielä täysillä! Olimme Valtakunnan Prinsessan kanssa tyttöjen reissulla Rovaniemellä viime viikolla, ja kotiuduimme pitkäperjantaina. Laitan reissusta oman juttunsa erikseen.

Tänä pääsiäisenä meille saapui Rovaniemen kautta ihana Rouva Kananen ja Valikoidut Munat. Kiitos vielä kerran Tyynelän poppoolle ihanasta yllätyksestä!

Aurinkoa ja lämmintä keliä on riittänyt kaikille, vaikka yöt ovatkin olleet kylmiä. Ostin jo ruukkunarsissejakin ja jätin ne jo ulos - toivottavasti eivät palellu! Kun tulimme pohjoisesta kotiin, huomasin seinustalla jotain sinistä. Voisivatko ne olla...? Kyllä vain, kaikesta tästä kylmyydestä ja viivästyneestä kevääntulosta huolimatta sinivuokot ovat päättäneet aloittaa kukintansa. Tervetuloa kevät!