Pertsaa viemisiksi.

Olen vihdoin päässyt kesälaitumelle, mikä tarkoitta sitä, että suuntaamme kohti pohjoista. Valtakunnan Prinsessa on lomaillut jo liki kaksi viikkoa mummulassa Rovaniemellä, ja nyt olisi tarkoitus hakea neiti kotiin.

Tyhjin käsin ei voi tietenkään lähteä. Perinteisesti Brunberg ja Skafferi -viemiset on hankittu, mutta pitihän sitä myös ommella. Ajanpuutteen vuoksi en tosin ehtinyt väsätä lähellekään kaikkea, mitä oli tavoitteena, mutta tähän on nyt tyytyminen. Pistän sitten postitse menemään loput :-).

Äidilleni tein kaksi paitaa. Tilasin Ottobrelta naisten lehden 5/11, jotta sain Violet Rose-kaavan. Tein sillä tämän paidan Marimekon überjoustavasta trikoosta. Pidensin helmaa hieman.

Koska äitienpäivälahja jäi myös kiireen ja väsymyksen takia tekemättä, päätin ommella hänelle myös toisen paidan, tai tunikako tämä nyt sitten on. Kangas Nanson ohutta ja pehmeää trikoota. Kaavana pohjalla JTKK:n neulemekko.

Ja koska meillä suvussa on näitä pieniä tyttöjä, ompelin toisen veljeni tytölle 3-vuotislahjaksi (yllättäen taas myöhässä) tunikan ja legginsit. Tunika on muokkaus OB:n Lil' Darling-kaavasta. Hihansuissa ja helmassa on rullapäärme. Se ei kuitenkaan "kihartunut" mielestäni riittävästi hihansuissa, joten ompelin niihin vielä kuminauhat, jotta eivät lörpättäisi niin paljon. Pandat on Viljamilta ja ruututrikoo on Marimekon.

Kun palaan lomareissulta, minua odottelee kotona pinkki pellavakangas, johon ajattelin iskeä sakset seuraavaksi. Reissulla on tosin kyllä ihan pakko käydä myös paikallisessa Eurokankaassa ja luonnollisesti myös seikkailemassa Ottobrella kangashyllyjen välissä.

Home Alone.

Kulunut 1,5 viikkoa on ollut minulle harvinaista luksusta. Valtakunnan Prinsessa on ollut isovanhempien kanssa mökkeilemässä ja Siippa on ollut polkemassa kilpaa alppien yli. Olen käyttänyt ajan hyvin, sillä se on tullut todella tarpeeseen. Kerrankin olen voinut tehdä asioita oman aikatauluni mukaan, vaikkakin työt luonnollisesti ovat haukanneet leijonanosan tästä "vapaasta".

Viime viikolla ompeluryhmässämme oli haaste ommella kaapin pohjalta löytyvistä materiaaleista asukokonaisuus, jonka tuli olla valmis kesäkuun loppuun mennessä. Mitään ei saanut hankkia lisää. Onneksi minulla on suhteellisen komea varasto yhtä ja toista ompelutarviketta napeista kankaisiin. Ihan kaapin perimmäisinä nämä kankaat eivät kuitenkaan olleet, pari taisi kotiutua muutamia päiviä ennen haasteen julkaisun

Mitäpä sitten sainkaan aikaiseksi? No, itselle muutaman asukokonaisuuden.

Olen jo pitkään halunnut polo dressiä, tuttavallisemmin pikeemekkoa. Keväällä löysin sitten sattumalta sopivaa kangasta Eurokankaan palalaarista. Kaavaan ehdin etsiskellä jo tovin, kunnes sitten löysin vahingossa juuri sopivan mallin Ottobren lastenlehdestä. Tein koon 170 ja laitoin hieman lisää leveyttä taitteelle. Loppuviimein päätin myös, etten laita nappeja, joten ompelin nappilistaa pienen matkaa kiinni alhaalta. Ilokseni sekä kaulus, mutta myös nappilista kestävät lähemmän tarkastelun. Koeajoin tämän mekon myös töissä - tykkään! Leggarit on tehty Ottobre Womanin Trevisio-legginsien kaavalla, koska ko. kaava sopii minulle mainiosti muokkaamatta. Vyötärökuminauha on korvattu trikookaitaleella.

Tämä Majapuun Ruusu-kangas kolahti heti. Joustaa mukavasti ja on ihan aohutta ja pehmeää. Tein tämän mekon MIW-kaavalla, johon siihenkin lisäsin taitteelle hieman väljyyttä. mekko on myös testattu töissä, ei tosin näiden harmaiden leggareiden kanssa. Nämä harman legsut ovat ainoa koko sarjasta, joita en ole vielä käyttänyt. Niistä taitaa kyllä tulla ihan kotihousut - niitäkin tarvitaan.

Ehdottomaksi suosikikseni kohosi tämä liru neulos, jonka löysin EK:n palalaarista talvella. Tavoittelin hieman Hilfiger-tyylistä paitaa, en tiedä onnistuinko. Ensimmäistä kertaa kohdistelin raitoja raglanpaidassa, eikä lopputulos ihan kehno ollut. Kaava on Suuri Käsityö-lehdestä ja kerrankin raglanhiha istuu minullekin hyvin! Jegginsit on tehty joustofarkusta, joka niinikään on sukellettu EK:N palalaarista.

Näille jegginseille en enää jaksanut tehdä yläosaa. Nämä joustavat toooodella paljon, ovat ihanat päällä! EK:n palalaarilöytö tämäkin.

Istuin käytännössä koko viime viikonlopun ompeluhuoneessa katsellen näitä maisemia:

Ja kuunnellen näitä levyjä:

Ihan huippua ja äärimmäisen terapeuttista!

Kupariset vetoketjut.

Nyt on mekon aika. Tämä mekkoni sai insipiraationsa kuparisista vetoketjuista.

Syksyllä olimme ompeluporukan kanssa Tukholmassa Syfestivaleilla ja samalla reissulla kävimme myös muun muassa Stoff & Stillillä pariinkiin otteeseen. Heidän kuvastoaan selatessa iskin silmäni kuparisiin vetoketjuihin ja yhteen mekkoon. Sellainen oli saatava. Täsmäisku seuraavana päivänä S&S:lle ja tarvikkeet kärryyn. Stoff & Stilin kaavat ovat siitä kivoja, ettei niitä tarvitse pahemmin piirellä. Paketissa on valmiiksi leikatut kaavat yhdessä koossa.

Kangas minulla olikin jo valmiiksi hankittuna. Siitä tosin olin alaunperin ajatellut legginsejä, sittemmin jakkua. Lopulta siitä tulikin mekko. Neulos on alkusyksyllä hankitty Henrttonimen Marimekosta. Se joustaa todella ihanasti.

Mekon osat lojuivat leikattuina hyvän aikaa, kunnes sain huivin joululahjaksi. Se sopi täydellisesti mekkoon, niinpä se piti saada ommeltua valmiiksi. Taskujen vetoketjujen ompelu ei sujunut ongelmitta, ja siinä hommassa meinasi verisuonikin katketa päästä. Seuraavasta mekosta jätän ne suosiolla pois. Mutta loppu hyvin, kaikki melkein ok. Näin mekko ja huivi sopivat yhteen. Nyt vaan lomaillaan ensin vapaat loppuun ja sitten mietitään, josko tässä kehtaisi töihin mennä.

I heart Panda.

Rakastan joustocollegea. Ohutta, paksumpaa, kunhan se joustaa. Erityisesti pidän tästä Viljamin Puodin Panda-joustocollarista. En ole raaskinut tätä(kään) leikellä, mutta vihdoin ja viimein sain toteutettua pitkään ajatustasolla muhineen vaatesetin Valtakunnan Prinsessalle. Tunikan musta joustocollege on Käpyseltä, aivan ihanan pehmoista sekin. Kanttaukset ja taskupussit tein Pandasta.

Panda suorastaan kinusi päästä leggareiksi. Kaavana olen käyttänyt Ottobren Ropinaa koossa 128, nyt kun vauhtiin pääsin ja tajusin, miten nopeasti sivusaumattomat legginsit valmistuu. Nämä on tehty tosi pienillä saumanvaroilla. Lahkeet ovat aavistuksen ylipitkät, kun tuo meidän neiti ei vielä ihan ole kokoa 128.

Tunikan, vai onko tuo nyt sitten mekkostunika, pohjana käytin Ottobren Princess castle -kaavaa. Olen äärettömän laiska piirtämään uusia kaavoja, joten päädyin soveltamaan tuosta, koska siinä oli taskut valmiina kaavassa. Yhdistin vaan etukappaeet yhdeksi. Saman tein luonnollisesti takakappaleille. Huppu on puolestaan muokattu Ottobren Pentagram-hupparin hupun kaavasta. Hupparitunika on kokoa 128 sekin. Kanttaus vastusti tänään totisesti. Purin toisen hihansuun, toisen taskunsuun ja hupun reunan kertaalleen. Onneksi, sillä lopputulos korjattuna oli onnistunut!

Näytin aamupäivällä kankaan Valtakunnan Prinsessalle ja kerroin suunnitelmista. Näistä taisi tulla ihan lempparit, erityisesti leggareista <3. Olen itsekin tyytyväinen tähän settiin, ompelujälki paranee vaan koko ajan.

Ihan ensimmäiseksi tein tänään kuitenkin neidille Letti-leggarit. Olen ollut hieman kahden vaiheilla tekisinkö Letti-legsut itselleni, mutta päädyin kuitenkin täyttämään nuorimman toiveen. Kangasta on kuitenkin vielä sen verran jemmassa, että saan siitä itselleni paidan. Puhumattakaan valkopohjaisista Leteistä ja Letti-joustocollegesta, joita jemmasta myös löytyy.

Lettejä sulle eli vaatetta ekaluokkalaiselle.

Jotenkin tämä koulun alkaminen on kaikin puolin yllättänyt. Enää ei pueta päälle sitä, mikä ei kärsi siitä, jos jotain kaatuu päälle, vaan nyt pitää pukea jotain siistiä, jolla kehtaa mennä ihmisten ilmoille. Mikä ihana syy ommella!

Olen ihan hullantunut Vimman Letti-kankaaseen. Näköjään kuopuskin, sillä hän halusi itselleen tunikan juuri siitä kankaasta. Leggareihin valikoitui Lillestoffin farkkujersey, jota uskaltauduin ostamaan kesälomareissulla Rovanimellä Ottobrelta kaikista ei niin mairittelevista kokemuksista huolimatta. Ottobrella kertoivat nimittäin palauttaneensa yhden erän ja tämän pitäisi olla parempaa. Ainakin meillä tämä on kestänyt käyttöä, eikä langannousuja ole toistaiseksi ilmaantunut. Näillä on hyöritty polvillaan lattialla ja hiulattu housunkoppaa tuolilla.

Tunikassa kaavana on Ottobren Owl princess ja legsut on tehty Ropinan kaavalla, molemmat kokoa 128 cm.

Pellavapaita mallia Odd Molly goes Patakakkonen

Ensin oli kangas ja sitte pälkähti päähän idea, josta syntyi paita. Paidasta minulle tulee mieleen jollain tavalla ne Patakakkosen kokkien paidat mieleen.

Kangas on pellavasekoitetta Eurokankaan palalaarista. Kaavana käytin Ottobre Woman 2/11 lehdestä Napoli-paidan kaavaa. Muutoksia tein matkan varrella aika paljon. Sain jostain ajatuksen testata kumilankarypytystä, ja koska mallitilkku onnistui hyvin, päätin sitten rypytellä paidan hihansuut. Samaan vauhtia rypytin vielä helmankin, kun innostuin. Ylälankana käytin pinkkiä lankaa tehostevärinä.

Hihansuut, helma ja kaula-aukko on kantattu Lillestoffin farkkujerseyllä. Tein paidasta tarkoituksella hieman ison, mutta kaula-aukko osoittautuikin sitten ihan liian avaraksi. Korjasin asian surauttamalla siihen framilonia. Niskaan tulee nappi tai hakaset, en ole vielä päättänyt (= minulla ei ole vielä sopivaa nappia).

Nämä sovituskuvat eli selfiet sucks! Näistä ei saa koskaan mitään järkevää. Kännykkäkuvinakin ovat vielä rakeisia. Mutta kyllä tästä kai ihan ok paita tuli, ja jopa töihinkin saattaisin voida laittaa!

Pomppufiilis.

Tämä sunnuntaiaamupäivä sujui mukavasti ommellen. Siipan Dandy menit saa vielä odottaa, sillä sain vihdoin tehtyä jo pitkään puolittain leikattuna olleen hupparin Valtakunnan Prinsessalle. Huppari jäi kesken helmikuisen tiukan työrupeaman ja sitä seurananeen pitkän työreissun vuoksi. Luonnollisesti myös flunssa vei veronsa ompelulta.

Kankaaksi valikoitui Kangashamstereista ostamani Murun pupuneulos ja Kestovaippakaupan musta ja pinkki joustocollege. Kaavana jälleen kerran itseäni toistaen Be careful out there koossa 128 lisättynä taskuilla.

Hihansuissa on pinkki resori, helmassa musta. Hupun vuoritin pinkillä joustocollegella. Samasta kankaasta tein taskupussitkin. Peittarin kanssa hieman vielä taistelin hyppytikkiongelman parissa. Taskunsuiden kanttaukset ajelin kahteen kertaan, koska kantinkääntäjän kanssa tuli hyppyjä.

Ihan kiva huppari tästä tulikin. Kyllä tällä kelpaa nyt hyppiä. Taitaa se päästä tänään myös Robinin keikallekin pomppimaan :-)!

Tuluskukkaro.

Nyt oli aika tehdä jotain ennentekemätöntä ja sellaista, jota on vaan työntänyt tuonnemmaksi. Minulla näitä aiheita ovat mm. nepparit, napinlävet ja kukkaro. Naistenpäivän kangasta oli jäänyt sopivasti jäljelle kukkaroa varten, joten tuumasta toimeen. Yhdessä pienessä kukkarossa ei ole juurikaan ommeltavaa, mutta näperrettävää senkin edestä. Ja siitä minä en vaan tykkää. Kukkaronkehysten kiinnittäminen oli T-U-S-K-A-A. En vaan jaksa keskittyä tuollaiseen, ja vielä kun sormetkin olivat ihan liimassa. Arrghh! No valmista tuli kaikesta huolimatta. Itse piirsin kaavatkin ja sen kyllä huomaa, vähän on kukkaro keturallaan. Tein vielä avainrenksun sinne sisälle, ja siitäkin meinasi tulla ongelma. Kuvausta varten putsasin enimmät liimat kehyksistä kynsilakanpoistoaineella. Nyt ei muuta kuin lisää kukkaronkehyksiä ja siedätyshoitoa kehiin!!!

Seuraavaksi jonossa odotteeleekin Käpysen Emerald Herrasmiehet-joustocollege. Siitä pitäisi siipalle tehdä paita. Josko huomenna ehtisin. Huomenna tosin mennään eskarilaisen kanssa Robinin keikaille Taidetehtaalle. Tunnelmaan virittäydyimme tänään katsomalla keikkataltiointia DVD:ltä :-). Rentouttavaa lauantai-illan jatkoa!

Sokerihiiri meets savolainen supermies.

Kyllä juuri näin. Vituiksmän meinasi tuhota koko paidan. Ajattelin sunnuntaina ommella ihan peruspertsaa 1-vuotislahjaksi nopeasti ja helposti. Toisin kävi. Turasin tunti toisensa jälkeen purkaen ja purkaen. Testaten tikkiä ja taas purkaen. Vaihdoin jopa paitaan etukappaleen, koska ajattelin, etten kehtaa alkuperäistä ideaa käyttää. Jostain syystä en ole saanut peittarin säätöjä kohdalleen ja paksuja kohtia ommellessa sakä myös kantatessa kone tekee hyppytikkiä. Ja paljon.

Mutta siis se paita. Tällainen etukappale siihen piti tulla. Lintutasku aarteille ja kaikki. Mutta ei. Taskunsuun molemmin puolin tikki oli surkeaa, joten purkuun menee.

Hetken piti miettiä, mitä tilalle, kun tämä idea oli jo kiinnittynyt verkkokalvoilleni. Onneksi minulla on nykyään ehtymättömät kangasvarastot (melkein) ja kaivelin sieltä ihanaista Verson puodin sokerihiirtä. Paita siis valmistui eilen ja pöksyt tänään töiden jälkeen. Koska kanttaaminen ei onnistunut peittarilla, ja kyllästyin säätöjen etsimiseen, sovelsin hihansuiden huolittelun. Saumuroin niihin suikaleet Verson Taimia ja peitetikkasin ne sitten hihanpuolelta kiinni, jotta kangas ei olisi liian paksua. Saman tein kaula-aukollekin. Hihansuista tuli ihan kivat ja tuo Taimi on suloisen pehmeää. Tuo ruskea joustofrotee on Kestovaippakaupasta. Paidan kaavana on Ottobren Lil' darling ja housuissa kaavana on Ottobren Giant triangle, molemmat kokoa 80 ja muokattuina.

 Tämä setti kääriytyy huomenna pakettiin ja lähtee ensi hätään pikku S:lle 1-vuotislahjaksi. Ja nyt on tuuletuksen paikka: täti taitaa olla ensimmäistä kertaa jotakuinkin ajoissa liikkeellä!

Wannabe copycat.

Piti osallistua tämän viikon ompeluhaasteeseen ja tehdä copycat jostain jonkun muun tekemästä ompeluksesta. No minullahan oli suunnitelma selvä ja tänään sitten ompelin. Hah - tuli luettua säännöt huonosti. Ompeluksen piti olla sellainen, jota ei ole aikaisemmin tullut tehtyä. Tämä nyt sattumoisin on jo kolmas tällainen. Jostain ihmeellisestä yhteensattumasta onnistuin hankkimaan itselleni palan tätä Verson puodin mustavalkoista Paratiisin puutarha -neulosta. Tämä erä myytiin nimittäin minuutissa loppuun. Tällä kertaa napsusormeni oli siis riittävän nopea. Kangasta tuli sittemmin vielä ennakkomyyntiin lisää ja hetken mietin, josko olisi tilannut lisää, mutta en sittenkään. Liika on liikaa, eikä joka vaatteen tarvitse olla samaa kangasta. Ihana tämä on! Kaavana taas kerran Onion 2035 ja kauluksena tuo vekkikaulus. On tullut jo tavaksi pistää maanantaisin jotain uutta omatekemää töihin päälle.

 

On muuten ensimmäinen kerta, kun saan kankaan vaatteeksi alle viikkossa sen saapumisesta. 

Tuleva viikko tulee olemaan äärimmäisen kiireinen. Torstaiaamuna lähden messuille Saksaan ja siellä vierähtäänkin sitten reilu viikko. Toivottavasti sen jälkeen saisi edes hivenen hengähtää ja päästä takaisin normaalielämään. Tuntuu, että viime viikot ovat menneet ihan sumussa, enkä ole oikein saanut otetta mistään.

Talitintit laulelivat tänään uutterasti kevätlauluaan. Jospa tämä lumi nyt sulaisi pois. Voimia alkavaan viikkoon!

Metsäkissa goes pitsi.

Niin sitä ollaan taas ladattu akkuja tämä viikonloppu ompelun parissa. Ollaan toki ehditty lumesta ja lauhemmasta säästäkin nauttia. Ja hyvästä ruuasta. Olen jatkanut kangaspinojen madaltamista. Tällä kertaa käsittelyyn pääsivät eläinkuosit - marjanallet ja metsäkissa. Paapiin marjanalleista tein jo joulupakettiin tunikan, mutta nyt saksin loput itselleni. Otin pitkän tauon jälkeen esiin Linnelin MIW-kaavan. Piirsin sen uudestaan ja päätin kokeilla jotain ihan yksinkertaista.

Kankaasta kehkeytyi v-aukkoinen tunika tuolla vekkikauluksella ilman mitään muuta erityistä. Peittarissakin oli valkoiset langat. Ja tästä tulikin sitten tavoitepaita, eli aikamoinen makkarankuori tällä hetkellä. Trikoo on niin ihana pehmoista, että tähän tavoitteseen on päästävä!

Sitten otin esille sitten Pehemiän metsäkissaneuloksen. Tästä en pitänyt alkuun lainkaan, mutta sitten sitä oli vain saatava. Tovin se on jo marinoitunut tuolla kangaskasassa. Ideoita kissan ympärillä on pyörinyt jos jonkinmoista. Tänäänkin vielä pähkäilin hupparin tai piippukauluspaidan välillä. Tällainen siitä sitten tuli.

 

Metsäkissan pehmeää puolta toin esiin pitsivetoketjulla sekä resoreihin ommelulla puuvillapitsillä. Hihat ovat ylipitkät pitkien resorien vuoksi, mutta ei se haittaa. Vähän kyllä harmittaa, että keskellä kaulusta kissat eivät kohtaa miehustan kanssa, niskassa kylläkin, mutta sen kanssa nyt on vaan elettävä. Tässä vielä lähikuva hihansuun pitsistä.

Vähän alan kyllä jo toistaa itsenäni. Eilen leikkelin Murun pupuneuloksesta Valtakunnan prinsessalle hupparin etu- ja takakappaleet yllättäen Be careful out there-kaavalla. Sen kun saan tehtyä, niin sitten on kyllä piirrettävä jotain ihan uutta! Sokerikallot vonkuvat jo päästä vaatteeksi, mutta millä kaavalla, sitä en ole vielä päättänyt.

Mukavaa helmikuista viikon alkua! Kovaa vauhtia mennään kevättä kohti. Ensi viikolla on chilitkin jo kylvettävä!

The kaulus - kevättä odotellessa.

Ei liene ihme, että ompelin - tänäänkin. Tässä hommassa on vähän käynyt niin, että kun saa yhden työn valmiiksi, alkaa heti suunnitella jo uutta. Eilisessä postauksessa vilautinkin jo kangasta, joka pääsi todelliseen käsittelyyn tänään. Verson Puodin Taimi. Kauan tätä mietin, ja lopulta pätkän tätä tilasin. Onneksi, sillä kangas myytiin loppuun aika pian sen jälkeen. Moneen kertaan olen miettinyt, mitä siitä raaskisi tehdä. Tänään sitten päädyin leikkelemään kankaan. Käytin Onion 2035 -kaavaa. Kaula-aukon muokkasin v-aukoksi, jotta sain tehtyä ompeluryhmässäni ihastusta herättäneen kauluksen.

 

Onkohan tämä vähän liian retro minulle? Kangas on kyllä aivan ihanaa joustofroteeta ja väritkin todella kauniit. 

Hieman saumuri rutisi vastaan, kun joustofrotee kerroksia oli kauluksessa parhaimillaan 10. Käsipyörällä mentiin pahimmat kohdat. Helmaan laitoin kuminauhan samalla, kun huolittelin sen peittarilla. Tässä vielä lähikuva kauluksesta. Kauluksen tutoriaali löytyy täältä.

Kauluksen v olisi voinut olla aavistuksen terävämpi ja jyrkempi. Toisaalta tämä oli ihan ensimmäinen kokeilu, joten seuraavaan versioon sitten tehdään parannuksia. Ihana mekko joka tapauksessa! Saa nähdä, miten ensi viikolla ehtii ommella, töissä ainakin tulee olemaan huima kiire! Tammikuu vetelee viimeisiään - mukavaa alkavaa viikkoa!

Apilapalloa eskariin.

Vihdoin sain tämän kauan päässä pyörineen paidan tehtyä. Valtakunnan prinsessa halusi itselleen samanlaisen paidan kuin itselleni tekemä kotkapaita: pystykaulus ja pitsivetoketju. Kankaasta olisi riittänyt vielä huppuunkin ja kiusaus olikin suuri, mutta päädyin sitten kuitenkin noudattamaan toiveita.

Päällisin puolin tästä tuli ihan kiva, ja paita sopii kantajalleen hyvin. Käytin kantinkääntäjää ja tungin tuonne kantin väliin vielä puuvillapitsiä taskunsuihin. Aika näppärästi saa kivannäköistä! Tuo keskellä oleva kuvion kohdistuminen etukappaleen ja kauluksen saumassa on muuten ihan silkka vahinko. Kaikki muu meni ihan hyvin,mutta kanttauksessa on parantamisen varaa, sillä en vaan ole vieläkään saanut peittarin tikkiä kohdalleen. Täytynee seuraavaksi kokeilla isompia neuloja, jos se vaikka auttaisi asiaa.

Kankaana oli Majapuun/Pehemiän apilapallopuuvillaneulos, josta tein myös suvun nuorimmille neideille paidat joulupakettiin. Isompia serkuksia varten olen muokannut Ottobren Be Careful out there -kaavasta taskullisen version, jota testasin aikaisemmin jalkapalloneuloksesta tehtyyn huppariin. Tämän paidan tein sillä samalla kaavalla. Pitsivetoketju on metriketjua Nappiaitasta, puuvillapitsi samasta paikasta.

Tänään on ollut ompeluvapaa ilta, mutta kangaskasaa kävin silittelemässä ja suunnittelemassa tulevia ompeluksia. Pitäisi saada vielä reilut 6 metriä kangasta käytettyä, jotta pääsisin tammikuun haasteessa miinukselle. Kiirettä siis pitää tulevana viikonloppuna!

Siedätyshoitoa kevättä odotellessa.

Talvi saapui sittenkin tänne etelärannikollekin ja pakkasen myötä myös aurinkoiset päivät. Eilisen vietin sisällä ihan koko päivän, mutta tänään kävin paikallisen ompeluporukan kangasvaihtareilla kävellen. Kiva puolen tunnin reippailu molempiin suuntiin aurinkoisessa säässä - ei voi valittaa!

Valtakunna Prinsessa sai joululahjaksi miniompelukoneen. Pariin otteeseen se onkin jo ollut käytössä ja nyt kun vielä saatiin ystävältä pöytä, niin jo kelpaa surruutella! Aika äänekäs tuo peli on ja muutenkin vähän sellainen köpöstys, mutta kyllä sillä harjoitella voi! Tänään tehtiin pari tyynyä PetShopeille ja pieni makuupussi.

Valtakunnan Prinsessalla on kuvassa päällään Princess castle -tunika, joka jäi syksyllä kesken, kun kangas loppui. Sain hommattua palan lisää ja niinpä vihdoin tämä ufo näki valmiina päivänvalon!

Niin ja se siedätyshoito. Ompelin itselleni hupparin keltaisesta kamomillaheppa-neuloksesta. Keltainen ei todellakaan ole vaateissa se lempivärini, mutta jotenkin houkutteleva kuitenkin. Ja hupparista tuli kyllä tosi kiva. Kaavan Jokatyypin kaavakirjan raglanpaita jälleen kerran ja huppuun käytin Ottobren Pentagram-hupparin hupun kaavaa. Hupun vuoritin ruskealla joustofroteella.

Muutama joululahja jäi ompelematta, vaikka kankaat olikin ostettuna. Näin kävi myöskin tälle Tinttien iltarusko-trikoolle. Siitä piti tulla Rovaniemen mummulle joululahja, mutta nyt se lähetetäänkin sitten syntymäpäivälahjaksi. Ettehän kerro sankarille tästä vielä mitään! Hän kerran mainitsi, että pitää keltaisesta, mutta ei ole hankkinut mitään keltaista vaatetta. No - nyt on keltainen tunika tulossa. Kaavana Onion 2035 ilman poikkileikkausta eli sekä etu- että takakappale tehty yhdestä palasta. Tästäkin tuli oikein kiva!

Tällä viikolla kului pari iltaa kantinkääntäjää testaillessa. Kääntäjä toimii mainiosti ja opin sen käytönkin, mutta peitetikkikoneen tikin säätämiseen kului kolme metriä resorikaitaletta ja vähintään saman verran pinnaa! Eikä tikki vieläkään ole kantatessa ihan tyydyttävä. Mutta tässä siis kuvaa harjoitteista.

Ja harjoitukset jatkuvat ensi viikolla! Kunpa sää hieman lauhtuisi, jotta pääsisi joulusulenkille! Mukavaa alkaa viikkoa! Valoa kohti mennään kovaa vauhtia!

Viikonlopun jäljiltä.

Ihana ja pitkä viikonloppun lähenee loppuaan. Pääsääntöisesti aika meni ommellessa, lenkkeillessä ja ruokaa laittaessa. juoksukilometrejä kertyi 27, ompeluksia 3. Olen tehnyt päätöksen käydä juoksemassa vähintään kolmena päivänä viikossa. Totaalinen liikkumattomuus syyskuun lopulta lähtien on vienyt veronsa ja kuntoa pitää lähteä taas kasvattamaan lähes nollasta. Jalat jaksaa jo hyvin, mutta syke hyppii edelleen törkeän korkeissa lukemissa. Toivottavasti tilanne on toinen parin viikon päästä :-).

Ja sitten niitä ompeluksia. Surautin itselleni ja Valtakunnan Prinsessalle ihanan pehmeästä merinovillasta tunikat. Esipesin kankaat villaohjelmalla 40 asteessa ja nakkasin vielä päälle päätteeksi villaohjelmalle kuivausrumpuun. On sitten kätevämpää jatkossakin tuo peseminen. En ole ihan päässyt sinuiksi tuon oma paitani kanssa, mutta laitan sen huomenna testiksi töihin, ja katson, kehtaako sitä pitää vaiko ei. En osaa sanoa, kumpi pätkii vastaan: kuosi vai malli. Kaavan käytin Ottobre Square-tunikan kaavaa koossa 170 cm, kun halusin käyttää koko kankaan ja tehdä paidan pitkähihaisena.

Be careful out there, koko 128 levennetyllä ja pyöristetyllä helmalla.

Maatuskamerino, Square-tunika, koko 170 cm.

Ja tässä vielä sneak peak synttärilahjuksesta, jonka tänään ompelin. Tätä en vielä viitsi kokonaisena näyttää :-).

Tämä kääriytyy kohta pakettiin.

Ehkä sitten jo seuraavassa postauksessa, tiedä häntä. Oikein mukavaa alkanutta tammikuista viikkoa kaikille. Vielä yksi tynkäviikko ja sitten päästäänkin normaalirytmiin.