Niin vaatimaton... |
...mutta niin kaunis! |
Otsikossakin mainitaan vanhat ikkunat. Niitä kävimme tänään kasan hakemassa. Minussa taitaa asua pieni (tai ehkä vähän suurempikin) Sulo Vilén, koska tämä tavaran hamstraaminen - kun halavalla sain - lähtee välillä lapasesta. No, nämä ikkunat olivat kuitenkin aarre sinänsä, kiitos siitä ystävälleni. Ihan pikkuruisia ne eivät ole, korkeutta 190 cm ja leveyttäkin 50-60 cm. Aika näyttää, mitä näistä aarteista joskus tulee.
Mutta palataanpas vielä puutarhan pariin. Sormustinkukkia meillä rehottaa vähän siellä sun täällä. Kauniita kun ovat, en raaski niitä poiskaan repiä. Autotallin nurkalla kasvaa ihan omassa rauhassa soran keskellä yksinäinen sormustinkukka, jonka kukan halkaisija on useita senttejä. Aika hulppean kokoinen kukka.
Ja tämä. En nyt mitenkään jaksa muistaa mikä tämä on. Viime kesänä näitä kylvin, joten perenna se on. Ja kovasti näyttää kerrotulta minikokoiselta ritarinkannukselta. Ihan hauska uusi tuttavuus!
Tulipa tässä nyt kerrakseen puutarhajuttuja, mutta se nyt kuuluukin tämän blogin luonteeseen. Tämä puutarhan hoito on myös välineurheilua, mutta siitä lisää ensi kerralla! Mukavaa Marianpäivän iltaa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti