Sokerihiiri meets savolainen supermies.

Kyllä juuri näin. Vituiksmän meinasi tuhota koko paidan. Ajattelin sunnuntaina ommella ihan peruspertsaa 1-vuotislahjaksi nopeasti ja helposti. Toisin kävi. Turasin tunti toisensa jälkeen purkaen ja purkaen. Testaten tikkiä ja taas purkaen. Vaihdoin jopa paitaan etukappaleen, koska ajattelin, etten kehtaa alkuperäistä ideaa käyttää. Jostain syystä en ole saanut peittarin säätöjä kohdalleen ja paksuja kohtia ommellessa sakä myös kantatessa kone tekee hyppytikkiä. Ja paljon.

Mutta siis se paita. Tällainen etukappale siihen piti tulla. Lintutasku aarteille ja kaikki. Mutta ei. Taskunsuun molemmin puolin tikki oli surkeaa, joten purkuun menee.

Hetken piti miettiä, mitä tilalle, kun tämä idea oli jo kiinnittynyt verkkokalvoilleni. Onneksi minulla on nykyään ehtymättömät kangasvarastot (melkein) ja kaivelin sieltä ihanaista Verson puodin sokerihiirtä. Paita siis valmistui eilen ja pöksyt tänään töiden jälkeen. Koska kanttaaminen ei onnistunut peittarilla, ja kyllästyin säätöjen etsimiseen, sovelsin hihansuiden huolittelun. Saumuroin niihin suikaleet Verson Taimia ja peitetikkasin ne sitten hihanpuolelta kiinni, jotta kangas ei olisi liian paksua. Saman tein kaula-aukollekin. Hihansuista tuli ihan kivat ja tuo Taimi on suloisen pehmeää. Tuo ruskea joustofrotee on Kestovaippakaupasta. Paidan kaavana on Ottobren Lil' darling ja housuissa kaavana on Ottobren Giant triangle, molemmat kokoa 80 ja muokattuina.

 Tämä setti kääriytyy huomenna pakettiin ja lähtee ensi hätään pikku S:lle 1-vuotislahjaksi. Ja nyt on tuuletuksen paikka: täti taitaa olla ensimmäistä kertaa jotakuinkin ajoissa liikkeellä!