Salaiset ompelukset vol. 2.

On aika paljastaa viikonlopun salaiset ompelukset, sillä ne pääsivät tänään perille kohteeseen. Tällä kertaan Valtakunnan Prinsessan toiset serkut saivat ylläripostia: pikkuE princess castle tunikan ja isoE kirahvipaidan. Kirahvipaidasta piti tulla kirahvihuppari, mutta ei isolle pojalle tehdä hupparia puolesta metristä kangasta. Prinsessakangasta on vielä sen verran, että ainakin Valtakunnan Prinsessalle siitä syntyy samanlainen tunika, etenkin kun menin jo vahingossa takahelman leikkaamaan :-/. Nämä kankaat ovat muuten ensimmäisiä ostamiani trikoita, siis juuri hetkeä ennen kuin tämä kangashulluus lähti kunnolla lapasesta!

Kesällä iski leimasinmania ja hommasin Lidlistä kaksin kappalein leimasimia, joiden musteen luvataan kestävä jopa 90 asteen pesua. Kangzungelista Tallinnasta ostin tuollaista valkoista puuvillanauhaa, ja siihen olen nyt sitten näitä lappuja leimaillut. En ole koittanut pestä, mutta musteen kyllä silitin varuiksi, jotta kestäisi sitten paremmin pesua. Lappujen toteutusta pitää vielä hieman tuumailla, mutta muuten ihan näppärä juttu.

Sen lisäksi, että viime talvena hamstarin lankoja ja tänä kesänä kankaita, minuun on nyt iskenyt kaavamania, siis olen kaavaholic! Hain tänään postista huutiksesta huutamani Ottobren 2006 ja 2007 lasten kaavalehtien vuosikerrat, mukana myös loppuunmyyty 4/2007 numero. Ja kun mikään ei riitä, nyt himoitsen Onionin kaavoja 2035 ja 2008! Argghh!

Nyt pitäisi hetkeksi unohtaa ompelut ja kaavat ja yrittää jonain iltana vähän siivotakin kotona. Leppoisaa tiistai-illan jatkoa!

Jalapeñoinspiraatiota.

Näin se vaan viikonloppu jälleen kerran vetelee viimeisiään. Nyt olikin poikkeuksellisen ompeluntäytteinen vapaa. Perjantai-ilta meni jälleen ompeluhaasteen parissa. Kankaan tarjosi Viljamin puoti ja minulle tupsahti vihreää puudelitrikoota. Kiivastahtisen viikonlopun jäljiltä idealaari oli ihan tyhjä, joten vaatimattomilla jutuilla mentiin tällä kertaa. Tässä ryhmähaasteessa meidän ryhmän yhteinen nimittäjä oli puutarha ja porukan nimi siten PuutarhaPuudelit. Ompelusten tuli jollain tavalla kuvastaa tätä puutarhurointia, joten surautin sitten itselleni puutarhurin huivin ja sadonkorjuun tuotoksia varten säilyketölkkien kansiin myssyjä, Myssyt ovat lähinnä jalapeñosäilykkeitä varten, ja siksi aplikoinkin kahteen sievän pienen jalapeñon. Ensimmäinen vaatimaton aplikointikokeilu, mutta ei jäänyt kyllä viimeiseksi. Täytyy vaan harjoitella tuon Singerin kanssa, kun me ei ihan joka asiasta olla yhtä mieltä. Tässä vielä haasteen tuotokset:

Kasvihuone alkaa olla katasrofin partaalla. Jalikset ovat kasvaneet pienen paprikan kokoisiksi, mistä johtuen varret ovat taipuneet ja viistävät melkein maata. Olisi varmaan pitänyt tukea ne kattoon naruilla jo alkukesästä. Nyt se on myöhästä. Kunhan eivät vaan menisi poikki.

Vaikka viikonloppu on ollut ihan lämmin ja aurinkoinenkin, en ole malttanut poistua koneiden äärestä. Sain pari salaista ompelusta tehtyä, mutta niistä lisää myöhemmin. Tänään innostuin korjaamaan mehujäätaikatunikan helman. Nyt se on ihan ok.

Mainitsin tuossa, että emme ole aina Singerin kanssa ihan samalla aaltopituudella. Eilen kaksoisneulan kanssa ompeleminen oli tuskaa, kun alalanka sylttääntyi 5 cm:n välein. Tänään sentään sitten viimeisen omeluksen kanssa, sain yhden kokonaisen pätkän tehtyä ilman yhtään keskeytystä. Tämä vaatisi jo tuuletuksen! Ehkä konekin vaan tarvitsee harjoitusta, en tiedä. Harkitsin kyllä hunajakenno-ommelta ja ajattelin kokeilla sitä seuraavaksi, kun ompelen Valtakunnan Prinsessalle mekon, johon tulee sekä resorikanttaukset että kaksoisommel helmaan. Sitä ennen olisi varmaan kuitenkin syytä ommella se mummun leninki siitä pumpernikkeli (vai mikä sen nyt oli) -kankaasta.

Ihan pelkästään sisällä istumiseksi ei tämä viikonloppu sentään mennyt. Eilen kävin reippaalla juoksulenkillä syksyisessä metsässä ja tänään olin mukana Valtakunna Prinsessa salibandytreeneissä. Tästä on hyvä ponkaista uuteen viikkoon! Rentouttavaa sunnuntai-illan jatkoa!

Kurpitsatehdas.

Nyt on sitten 4 kg kurpitsaa kuutioitu ja 3,5 kg siitä on jo jatkojalostettu pikkelsiksi ja hilloksi. Tai oikeastaan reseptien mukaan ne olivatkin säilötty kurpitsa ja kurpitsasose. Oli miten oli, pikkelsi on maustettu kanelitangolla, neilikoilla, tähtianiksella ja tuoreella inkiväärillä. Kurpitsahilloon käytin sitruunamehua ja vaniljatankoa. Oli muuten elämäni ensimmäinen kerta, kun kokeilin vaniljatankoa. Ei tainnut jäädä viimeiseksi. Tykkään todella paljon Dansukkerin resepteistä ja nämä ovat molemmat heidän sivuiltaan. Poikkeuksellisesti noudatin reseptejä orjallisesti, enkä lähtenyt testailemaan.

Keittiössä leijaili taivaallinen sokerin, etikan ja mausteiden tuoksu, kun pikkelsiä keittelin. Tällainen on lopputulos. Jätin kaikki mausteet mukaan purkkeihin.

Pikkelsiä en maistanut, mutta hilloa oli pakko vähän testata. Aivan ihanaa! Vanilja sopi siihen kuin nakutettu! Tätä kyllä kelpaa levittää paahtoleivälle tai croissantille tai vaikka nauttia voimakkaanmakuisten juustojen kanssa.

Nyt on lasipurkit vähissä! Ja juuri kun niitä tarvittaisiin jalapeñojen ja habanerojen säilöntään! Ei auta, kun lähteä purkkeja metsästämään!

Huomenna sitten merkkaillaan Valtakunnan Prinsessan kanssa Dymolla purkit ja hieman olisi toiveita ehtiä harrastaa ompeluksiakin. Nyt tämä maanantain on taputeltu ja on aika hipsiä nukkumaan. Hyvää yötä!

Puolikas kurpitsa ja syyskuun kukkijoita.

Niin siinä vaan taas kävi, että viikonloppu vetää viimeisiään. Viime aikoina elämä on mennyt lähes pelkäksi ompeluksi, mutta tänään en ehtinyt muuta kuin sovitella kaavoja kankaanpalalle :-). Olin Valtakunnan Prinsessan kanssa käymässä Keravalla, ja siellä vierähtikin koko päivän. Yllätyksenä tuli puhelu perhetutulta, ja sen seurauksena meille kotiutui puolikas talvikurpitsa. Taitaan huomisilta vierähtää säilönnän merkeissä. Ainakin pikkelsiä ja hilloketta taidan siitä tehtailla.

 Auringonkukkia on viimekesäisistä taimista kylväytynyt pitkin nurmikkoa etupihalle, mutta tämä hauska "Teddybear" on ihan itse kylvetty yksilö. Kasvaa tyytyväisenä keskellä kasvimaata kolme kertaa korkeampana kuin pussinkyljessä kerrottiin.

Teddybear

Uskokaa tai älkää, tämä salkoruusu on musta! Harmitus oli suuri, kun innolla odotin mustaa kukkaa ja sitten sieltä tulikin tällainen. Siemenpussin kyljessä lukee ihan selvästi Jet black, mutta joka ikinen kylvämäni taimi oli pinkki.

Lopuksi vielä kollaasi muista kukkijoista. Nuo ensimmäisen kuvan kosmoskukat ovat viimevuotisten siementaimia, kukkivat komeasti :-)!

Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä aloittaa taas uusi työviikko. Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille!