lauantai 31. elokuuta 2013

Perjantai-illan mehujäätaikaa.

Taas on perjantainen ompeluhaaste selvitetty. Tämänkertainen haaste oli muokata postissa yllärinä tullutta Linnelin paidan kaavaa itselle sopivaksi. Minä olin tylsä, enkä muokkaillut. Valitsin kuitenkin eri vaihtoehtojen joukosta hupun, 3/4 hihat (kangas ei riittänyt täyspitkiin, enkä tällä kertaa halunnut lyhyitä) sekä tunikamallin. Homma meni hieman yliajalle, kun tähän asti lähes moitteettomasti toiminut perintö-Singerini päätti alkaa syltätä alalankaa kaksoineulalla ommellessa. Niin paljon otti asia päähän, että melkein jo naputtelin Karnaluksille tilauksen Janomen peittarista, hillitsin kuitenkin itseni. Ompelukonetta tarvitaan kuitenkin aina, ilman peittaria tulee toimeen.

Uusia juttuja tässä ompleuprojektissa oli ohuen jerseyn ompeleminen sekä framilonin käyttö. Framilonin sain kuitenkin menetyksellisesti saumuroitua tunikan etuosaan. Tuo Käpysen Mehujäätaika on ihanan ohutta jerseytä, mutta riivatun liukasta. Se tahtoi lipsua jatkuvasti pois paininjalan alta. Mutta tässä siis lopputulos:

Tunika hupulla.

Etukappale on poikkaistu ja saumaan on ommeltu framilonia. En uskaltanut rypyttää sitä ihan mahdottomasti, joten vaikutus jäi aika vaatimattomaksi. Tavallaan ihan kiva hupputunika. Käyttäjän pitää vain ensi saada 5 kg pois painosta, koska tämä on tällä hetkellä aikamoinen makkarankuori.

Nyt taidan taas hetkeksi keskittyä lastenvaatteiden ompeluun ja käyttää kanttauksessa jotain muuta kuin kaksoisneulaa, ehkä. Mukavaa alkanutta viikonloppua!

torstai 29. elokuuta 2013

Ylläripylläri jumpsuit.

Nyt tästä uskaltaa jo varmaan blogatakin. Laitoin toissapäivänä postiin suvun nuorimmalle tekemäni jumpsuitin, enkä ole siitä uskaltanut hiiskua täällä vielä mitään. Olisi kurjaa paljastaa yllätys etukäteen, kun ei koskaan tiedä, kuinka uutterasti tätä blogia luetaan.

Ihan oppimisen ja harjoittelun kannalta halusin tehdä Valtakunnan Prinsessan serkkutytölle jumpsuitin kettuvelourin lopuista. Nippanappa kangas riittikin, ja juuri siksi ketut juoksevat hihoissa selällään. Kaukaa katsottuna ompeluksesta tulikin oikein hieno. Jälleen kerran muutama tyhmä töppäys ja sitten tuon vetskarin ompelu vähän harmittaa, mutta oppimisen kannalta tämä täytyy ottaa. Toivottavasti kuitenkin neiti S. tykkää :-).

Jumpsuit, kaava Ottobre 4/2012
Kettu-velour ja resori Ottobrelta, vetskarin hain Porvoon Nappi-aitasta. Huppua en vuorittanut, vaikka apuompelija sitä toivoi. Ajattelin kuitenkin, että ohuempi ja yksinkertainen huppu on mukavampi. Jumpsuitin koko on 68. Kaavan piirsin ja kankaat leikkelin sunnuntaina ja maanataina töiden jälkeen ompelin. Varsin nopeatekoinen vaate näin vasta-alkajalle, jos ei oteta huomioon yhden väärän sauman ompelemista ja vetoketjun kanssa saikkaamista.

Olen äärettömän tyytyväinen saumurihankintaani. Paljon on vielä oppimista, mutta on se vaan kätevä peli! Ja itseasiassa saumuri houkuttelee myös käyttämään ompelukonetta ja erityisesti opettelemaan perintö-Singerin ominaisuuksia.

Seuraavaksi listalla on mummulle leninki. Kankaan jo sain, ja kaava kertaalleen lakanalla testattu. Kangasta näyttää olevan paljon, en ole sitä vielä mitannut. Täytyy vaan käyttää sitä niin fiksusti ja säästeliäästi, että siitä jää mullekin vähän :-). Tästä tulisi nimittäin kiva paita, jossa on kuminauharypytykset kaula-aukossa, hihansuissa sekä helmassa ja toinen olkapää pilkistäisi kaula-aukosta. Kangas on Marimekon ysmyiltä ostettu, kuosista ei mitään tietoa. Ihanan kevyttä ja ohutta puuvillaa. Jos joku teistä tietää kuosin, laittakaapa tietoa jakoon.

Tämä päivä on vierähtänyt kotikonttorilla. Eskarilainen oli aamulla kuumeessa, joten jäin sitten kotimieheksi. Työnteko on kyllä sujunut hyvin näin kotoakin online. Oletettavasti huominen menee vielä toipuessa. Mukavaa perjantain aattoa teille kaikille, jotka täällä viitsitte näitä juttuja käydä lukemassa :-)!

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Kettu kuin karkki.

Kesälomareissulla Rovaniemellä tuli luonnollisesti käytyä Ottobren kaupassa - kahteen otteeseen. Luvattoman suuri läjä kankaita (puolustuksena sanottakoon, että suurin osa oli alekankaita) lähti mukaani. Lähes kuukauden olen nyt näitä hipelöinyt ja ihaillut ja vihdoin on aika ryhtyä niistä jotain tekemäänkin. Kankaiden hilloaminen ei hyödytä ketään!


Valkoisista tiikereistä olen ajatellut tekeväni itselleni tissiksen ihan kotikäyttöön, mutta muut ovat enemmän tai vähemmän lasten kankaita.

Valtakunnan Prinsessa valitsi itselleen tuon oikealla olevan kettuvelourin hupparia varten. Viime sunnuntaina ryhdyin sitten tuumasta toimeen. Kaavaksi valikoitui Ottobren lehdestä 4/2007 hupparin kaava. Kaavaa en muuttanut, mutta hihoihin ja helmaan laitoin resorit.  Laiskuuttani en viittsinyt laittaa vetoketjua varten tukikangasta, eikä tuo nyt näytä niin pahasti aaltoilevankaan. Ohuemmassa kankaassa tukikangas on kyllä ihan pakko.

 
Ja taas kerran haastoin itseni. Miksi aloittelijana tyytyä siihen yksinkertaiseen ja helppoon ohjeeseen, kun voi valita hieman työläämmän ja monimutkaisemman version?! Tässä hupparissa oli rypytystä ja taas rypytystä. Mutta tekemällä oppii ja seuraavasta työstä tulee taas astetta parempi :-). Huppu on vuoritettu ja se onnistui kyllä ihan mainiosti. Lähempi tarkastelu osoittaa, että etukaarokkeet eivät ole valmiissa vaatteessa ihan samalla tasolla ja vetoketju olisi voinut olla 40 cm, vaikka ohjeessa sanottiin 35 cm. Eikä nurjapuoli ihan joka kohdasta siedä päivänvaloa. Silti tästä tuli kiva huppari ja saajalleen mieluinen.


Aita meets Kesämies.

Vajaa viikko sitten osallistuin erääseen ompeluhaasteeseen, jossa tällä kertaa aiheena oli yllätyspaketti. Paketista paljastuneesta kankaasta piti kahdessa tunnissa loihtia jotain. Kun tämä PaaPiin punainen aitakangas tupsahti nenän eteen, ajatukset löivät ensin tyhjää. Onneksi olin vielä lomalla ja oli koko päivä aikaa miettiä, mihin tämä kangaspala muotoutuu. Päädyin lopulta yhdistämään aitaa kesämies Kekkoseen, koska se nyt vaan oli ainoa varastoistani löytyvä kangas, joka sopi punaisen aidan kanssa yhteen. Alkutilanne oli siis tämä:

Aita, Kekkis ja musta resori.
Koska minulla tunnetusti iteluottamusta riittää yli taitojen, päätin yhdistää kankaat saumuroimalla niiden väliseen saumaan mustan tereen resorista. Koska ompeluaikaa oli se kaksi tuntia, jonka aikana piti ehtiä vielä kankaatkin leikata, hommassa tuli hieman kiire ja hosumiseltakaan ei vältytty. Niinpä musta tere ei mene joka kohdassa yhtä leveänä. Yläselässä on kohta, jossa saumuri haukkasi liian suuren palasen, eikä tere näy lainkaan. Lisäksi jouduin sitä seuraavana päivänä hieman korjailemaan, kun aamulla valossa huomasin, että parista kohtaa resori repsotti, koska vain toinen puolikas oli kiinni saumassa. Mutta ei se mitään. Näin sitä oppii. Ja valmista tuli kuitenkin annetussa ajassa :-).


Kaavana minulla oli käytössä Ottobren lehdestä 5/2012 tunikan kaava. Muokkasin sitä lyhentämällä hihat ja helman. Käytin koon 38 kaavaa ilman saumavaroja. Paita on hartioista hieman kittana, mutta muuten ok. Valtakunnan Prinsessa jopa vaati minua laittamaan sen päälleni tänään, kun pidimme leikkimökissä teekutsut.

Tässä vielä sovituskuvaa sunnuntailta. Kyllä tätä kelpaa käyttää. Ja mikä parasta - ihan itse tein!