Ompeluksia ja inspiraation odottelua.

Tämä päivä on ollut oikea väsymyksen päivä. Mitään en ole saanut aikaiseksi. Vaikka aamulla iloitsinkin siitä, että sataa ja voin hyvällä omalla tunnolla tehdä vaikka käsitöitä. Puutarhassa kesäkukat odottavat yhä ruukuttamista ja muutama nurkka hieman kohentelua, mutta eihän sellaista voi sadesäällä tehdä :-). Eikä missään tapauksessa mennä ainakaan juoksemaan tuonne happirikkaaseen ilmaan. Juoksuhalut ovat jälleen olleet tipotiessään onnistuneen maratonin jäljiltä, harmi sekin.

No, kaivelin kangasvarastoani, mittailin ja tutkailin kaavoja, selailin käsityölehtiä, levittelin kankaita lattialle odottaen inspiraatiota. Mutta ei, nähtävästi tällä hetkellä vaan hilloan näitä aarteitani. Jotain olen kuitenkin saanut tehtyä. Keväällä surautin Valtakunnan Prinsessalle mekon Mekkotehtaan Elina-kaavalla (muistaakseni). Kangas on pengottu Eurokankaan palalaarista. Ihan kiva 60-lukulainen leninki :-).

Päiväkodin tädeille ompelin kiitokseksi kuluneesta vuodesta ja vuosista pussukat. Valtakunnan Prinsessa siirtyy syksyllä eskariin ja jättää päiväkotiajan lähes taakseen, vaikka jatkaakin samassa paikassa eskaria. Marimekon kankaat on varastosta löytyneitä jämiä ja tuo etummainen talvilomalla Marimekon tehtaanmyymälästä ostamastani tilkkupussista. Vuoriksi valikoitus paitakangasta Eurokankaan palalaarista. Yksi proto piti tehdä ennen näitä virallisia pussukoita. Kaava ja ohje löytyvät Hipun blogista. Aloittelijalle varsin näppärä ohje. Ajattelin tehdä myös laukun saman blogin ohjeilla. Kankaat odottelevat jo inspistä.

Huominen vierähtääkin sitten automatkaillessa ja rippijuhlissa länsirannikolla. Mukavaa vaihtelua tähän peruskotiolemiseen. Jospa se inspiraatiokin löytyisi samalla. Mukavaa ja insipiraationtäyteistä viikonlopunjatkoa kaikille!

Me and my Morticias.

Nyt on kyllä virrannut luvattoman paljon vettä kaikissa mahdollisissa joissa ja puroissa siitä, kun olen viimeksi saanut tänne jotain kirjoiteltua. Kuvia olen ottanut ja henkisesti postauksia kirjoitellut, mutta siinäpä se. Puutarhailuja on puuhailtu ja erinäisiä kilometrejä juostu, jotta siis pidetään blogin nimi hengissä :-). Tämä postaus ei tosin liity kumpaankaan, vaan ihanaan toukokuiseen löytööni paikallisen kirpputorin vitriinistä. Jo edellisen postauksen pitsinhakureissulla näitä kaunottaria vilkuilin ja hintaakin kyselin, mutta jäin vielä pohtimaan, raaskisinko panostaa.

Aikani mietin (siis ehkä viikon), kunnes sitten päätin kokeilla kepillä jäätä ja tinkiä hinnasta. Nämä kun olivat vitriinissä odotelleet uutta omistaa jo hyvän tovin. Tarjoukseni hyväksyttiin kerrasta. Sain vielä mahdollisuuden palauttaa ne, mikäli huomaisin kotona niissä jotain vikaa. Enpä ole palauttanut. Siis näitä ihania kenkiä. Sen verran korkoa näissä on, että kävelyä pitää harjoitella, mutta ne ovat niin kauniit. Käytetythän nämä toki olivat, kaksi päivää messuilla. Ihanat Minna Parikat!

Morticia - Minna Parikka

Sunnuntaina olisi tiedossa kummipojan rippijuhlat. En taida kuitenkaan uskaltautua näillä matkaan. Korot laitan kyllä, mutta hieman maltillisemmat :-).